perjantai 12. helmikuuta 2010

Välillä ovesta eli väliovesta

Nyt on Peikko-tädin postikonttorin ja keittiön välinen ovi paikoillaan. Saranointi oli se pahin pulma tällä kertaa. Tässä kylässä kun ei niin vain hönkäistä supermarketin rautatavaraosastolle ostamaan minipieniä saranoita. Mutta mitäs tuosta, sehän vain kouluttaa ongelmanratkaisukykyä ja rikastaa mielikuvitusta, kun joutuu nyhjäämään saranat tyhjästä.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen väsäsin saranat niistä semmoisista taulunripustusjutuista, missä on kolmion mallinen roikutin tuommoisessa sarananpuolikkaan näköisessä kiinni (selkeä selostus, eikö totta). Raakasti vain se kolmio irti pihdeillä ja vastakappaleet seinään ja oveen kiinni. Asiaan kuuluu, että kun viimein sain alasaranat paikoilleen, jäi yläsaranan väliin pöljä rako. Ääh, antaapa olla, pääasia että ovi pelaa.

Konttorin puolelle laitoin oveen komean työntösalvan, mutta keittiöön kelpaa tavallinen rookki. Onko oven kahvat käyty kähveltämässä jonkun saunasta, vai onkohan tuo jotain uutta pelkistettyä disainia?

Rookin kanssa iski taas yltiöperfektionismivaihe päälle. Pienellä viilalla hiuvasin tuon rookinjäljen oveen ja hinkkasin vähän karmipuoltakin. Se vain ei näy kuvassa kovin hyvin (höh, eihän se näy yhtään).


Oven tuplaväritys on lievästi erikoinen. Se johtuu siitä, että kun innokas Henkonen lupautui maalaamaan Tädin välioven, ei kukaan tullut erikseen sanoneeksi hänelle mitään täsmällistä mistään väreistä tai maaleista.

Niinpä tämä yliavulias metsänhenkipoika maalasi postikonttorin puolen ovesta pirteän punaiseksi, jotta se sopisi yhteen konttorin verhojen kanssa. Sinisestä hän taas oli kuullut, että se on ns. viileä väri, joten sehän passasi mahdottoman hyvin keittiöön, jossa saattoi välillä olla tukalan kuuma.

Peikko-täti nielaisi hillittömän naurukohtauksen kuultuaan tämän väriopillisen selityksen, ja kiitteli kauniisti poikaa maalaustyöstä. Kehaisipa vielä, miten suurta luovuutta tämä oli osoittanut käyttäessään eri värejä yhteen ja samaan välioveen.

Suunnattoman tyytyväinen Henkonen meni kotiinsa yltäpäältä maalissa, josta syystä Henkien talosta (mitä oudon tuttua tuossa oli?) kuului kauas äidin kauhistunut kirkaisu. Sarviharjussa Peikko-täti puolestaan arveli tottuvansa kaksiväriseen oveensa alle viikossa.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...