Peikkosivujen uudistusta

Blogini yksivuotisen taipaleen kunniaksi päätin testata mallinsuunnittelutyökalusta löytämiäni uusia fontteja. Innostuin hommasta (ehkä liikaakin) niin, että vaihdoin kirjoitustyylin myös Pienten maailmojen puolelle.

Jollei mitään näytä tapahtuneen, käytät ehkä nettiselaimesi vanhempaa versiota, joka ei tue erikoisia fontteja.

Tänne Pahtarovaan tein uuden sivun, jonne kokosin maailmalta löytämiäni ihania arvontoja (linkki sivun yläreunassa). Laitoin tuonne yläreunaan koristeeksi vielä muutamat kukkaset. Linkkilistoja siirtelin myös, sillä ne ovat venyneet viime päivinä.

Jos muistat, miltä blogissa näytti ennen ja haluat jättää oman mielipiteesi uudistuksista, voit äänestää tuolla vasemmassa sivupalkissa. Äänestystä jatkuu vielä pari päivää.

***************
Lisäys 30.1.2011

Julkistamme täten äänestyksen tuloksen: ääniä saapui kokonaista 3 (kolme), joista yksi oli minun (testasin äänestysnappia) ja yksi oli omalta Ukolta saatu sääliääni.

Yksi ääni siis tuli joltakin ihan oikealta äänestäjältä! :D Kokonaisuudessaan tuloksena oli se, että peikkouutissivuston ulkonäköuudistus oli onnistunut.

Jos vain saan pidetyksi itseni kurissa, lopetan blogin ominaisuuksilla leikkimisen tähän. Vähäksi aikaa ainakin.

Lämpömittari ja keittiön astiakaappi

Kävin viikonlopulla penkomassa ulkovarastoa, mutta en sieltä kaameasta kaaoksesta löytänyt mitään, mitä sinne olin lähtenyt etsimään. Sen sijaan sieltä löytyi tällainen kamala postimyyntikylkiäisenä tullut jääkaappimagneetti. Kaikkea sitä ihminen säästääkin. Olisihan tuo tietysti ollut hyvä pitää jääkaapin ovessa siltä varalta, että jonain päivänä tarvitsee tietää paljonko keittössä on pakkasta. Mittari on nimittäin ihan toimiva peli, ja siinä on asteikko - 30 asteeseen saakka.

Joka tapauksessa ällötys sai nyt luvan lähteä, mutta ennen lämmityskattilakrematointia irrotin siitä varovasti mittarin ja takana olleen magneetin uusiokäyttöä varten. Liimasin mittarin kaksipuolisella teipillä listankappaleeseen, ja annoin koko hoidolle vanhennuskäsittelyn vesivärillä. Mittarin pitäisi nyt näyttää siltä, että se on ollut jo vuosia Peikon talon ulkoseinässä näyttämässä Pahtarovan lämpötilaa. Ja kas, kammotuksestahan sukeutui ihan kelpo esine Peikkoneidille.

Seuraavaksi otin käsittelyyn vanhasta peikkotalosta irrotetun astiahyllykön. Olen joskus lisännyt siihen kaksi hyllylevyä, ja näköjään silloin liimannut ne vinoon. Jostain sain päähäni, että hyllykkö olisi parempi kaappina eikä värikään olisi pahitteeksi.

Niinpä siis kalusteen uudistus käyntiin. Ensimmäiseksi irrotin ne vinot hyllyt. Olin onneksi liimannut ne kuumaliimalla, ja ne oli helppo vain napsauttaa paikoiltaan. Veistelin puukolla vanhat liimapinnat pois, ja asensin hyllyt takaisin erikeeperillä.

Sitten liimasin ovia varten pystypuut. Materiaalina oli uuden vuoden jälkeen maantien laidasta kerättyä rakettikeppiä. Niitä siistin vähän puukolla ennen paikoilleen laittamista.

Seuraavaksi sutaisin kaapin pintaan varaston kätköistä löytynyttä sinistä huonekalumaalia. Olipa hyvä, että tulin testanneeksi Empireä tähän ensin ennen kuin maalaan sillä oikean kaapin. Maali leviää huonosti, peittää huonosti ja haisee pahalle. Täytyykin muistaa ostaa jotain muuta huonekalumaalia sitten, kun alan rempata omia kalusteitani. Maalituhrut siistin puukolla veistämällä ennen ovien asentamista.

Ovet tein Áhkkun keräämistä jäätelötikuista sekä Bilteman sytykelistoista, joita myydään viiden kilon pusseissa hintaan 2,99 €. Tämän lautakuorman sain kuriiripostina Tampereelta suoraan kotiovelle, kun serkuntyttö tuli puoliskonsa kanssa käymään. Kiitos vain kovasti, niistä listankappaleista saa aikaiseksi vaikka mitä!

Ovien kahvat vääntelin rautalangasta samalla systeemillä kuin aiemmin tekemäni takorautaiset pyyhekoukut. Saranoista meinasi tulla ongelma, mutta sitten päätin yrittää tehdä nekin rautalangasta. Se onnistuikin loppujen lopuksi ihan hyvin.

Kun kerran pääsin rautalangan vääntelyssä vauhtiin, en osannut enää lopettaa vaan tein kaapin yläosaan koristekoukeroita auringon molemmille puolille.

Askartelijan ruokapöytä oli taas tämän näköinen monta päivää. Kun vielä töissä oli meneillään yhden ison näyttelyn purku ja kahden pienemmän kokoaminen, peikkokaappien tuunausverstaalla tuotanto venyi venymistään.

Kaapin lukuisten liimausten kuivumista odotellessani väänsin Peikkoneidille ovenkahvat ulko-oveen. Talohan alkaa pikkuhiljaa muotoutua, enää ei puutukaan kuin se ovi ja siihen kämppä ympärille...

Tässäpä tämä valmis kaappi nyt on. Kiekuraiset koristeet tekevät siitä enemmänkin keijujen kuin peikkojen tyylisen kalusteen.

Erikoiselle tyylisuunnalle on selitys: Peikkoneidin isoisä osti kaapin aikoinaan Pahtarovaan saapuneelta kiertävältä huonekalukauppiaalta, joka puolestaan oli hankkinut sen keijujen huutokaupasta. Niin sai isoäiti-Peikko siitä itselleen hienon astiakaapin. Se kulkeutui sitten perintönä Peikkoneidille, joka sai kaapin mukana myös isoäidin vanhat posliiniset juhlakahvikupit.

Ensi viikko menee Rovaniemellä työkeikalla, ja seuraava viikko Jokkmokkin Ájtte-museossa. Talonrakennusurakan aloitus vain siirtyy ja siirtyy. Mutta olen saanut sen verran hyviä ideoita talon kokoamiseksi, että on oikeastaan vain onni, etten koonnut mökkiä heti sen saavuttua. Saapa nähdä, koska tässä päästään viettämään harjakaisia.

Kevätmyrskyä ja tuunausta

Kevättalven lomapäivä meinasi mennä vetelehtiessä. Kovan tuiskun tuivertaessa ulkona ja sähköjen pätkiessä ei juuri voinut tehdä mitään järkevää. Ja siitäkös me ilahduimme, Peikkoneiti ja minä. Kaivelin askartelukamppeet esiin sekä läjän puisia astioita, joita Peikko oli jo pitemmän aikaa katsellut nenäänsä nyrpistellen. Tosi tylsiä ja ihan kamalan tavallisia, se sanoi. Ja nakkasi minuun päin sellaisen katseen, että kai sinä nyt sitten teet noille jotain.

Raidat on saatu aikaiseksi liimaamalla servettiä purnukan ja lautasen pintaan. Lopuksi maalasin askarteluväreillä lautasten alapuolet. Muutama purkki jäi vielä käsittelyä vaille, mutta lapaluitten väliin iskenyt armoton kramppi sai tämänkertaisen näpertelykohtauksen loppumaan. Kunhan nyt ei sitten alkaisi myöhemmin kaduttaa koko kuppien muodistus. Mutta saa kai sitä peikoillakin olla väriä elämässä eikä pelkkiä puisia kuppeja?

Hieman myöhemmin samana iltana
(lisätty 20.4.)

Tässä kävi taas kerran niin kuin miniatyyriaddiktille yleensä: en osannut lopettaa. Venyttelyjen ja voimisteluliikkeitten avulla lapajumi hellitti hieman, joten hyökkäsin takaisin kippojen kimppuun ja tuunasin jo kertaalleen tuunattujakin kuppeja yhteen asti yöllä. Laitoin kaikki uudistetut astiat albumiin.

En taaskaan käsittänyt ottaa kuvia kipoista ja kupeista ennen käsittelyyn joutumista, mistään työvaihekuvista puhumattakaan. Siihen eivät hermot tahdo riittää, että kesken liimauksen pesisin kädet, ottaisin kameralla kuvan ja jatkaisin liimaamista kunnes tulisi taas uuden kuvan ottamisen vuoro. En vain voi keskeyttää hyvää työvaihetta silloin, kun on pahin into päällä.


Lopuksi käyttämäni servettitekniikan resepti:

Varmaan oikeaoppisesti pitäisi käyttää kallista de coupage -liimaa, mutta mistä tavallisesta huushollista sitä semmoista siihen hätään löytyy, kun innostus iskee? Sekoitin limsapullon korkkiin Erikeeperiä ja vähän vettä, ja sain paksua lakkaa muistuttavan seoksen. Servetistä käytetään vain päällimmäinen ohut kerros, joka liimataan liimavesiseoksella puuesineen pintaan. Kun servetti on tarttunut kiinni, sivellään päälle samaa seosta, jolloin pintaan tulee suojaava "lakkakerros".

Valmista pintaa voi hinkata esim. siveltimen varrella, jolloin epätasaisuudet siliävät ja pinta alkaa kiiltää kauniisti. Tämä kannattaa tehdä ennenkuin liima on täysin kuivunut, koska sen jälkeen rypyt eivät enää anna periksi. Mutta jos taas hinkkaa pintaa liian aikaisin, servetti menee rumasti rullalle. Paras aika silottamiseen on silloin, kun liimapinta tuntuu vielä hieman kostealta mutta ei enää tartu sormiin.

Nyt minun vain pitäisi yrittää hillitä itseni niin, etten liimaile servettiä Peikkoneidin kalusteittenkin päälle...