Pahtarovan Watti & Voltti ky

Pahtarovan pätevimmät - tosin samalla myös ainoat - sähköasentajat ovat huhkineet hiet hatuissa monta päivää, mutta nyt on Peikko-tädin talon sähköistysurakka valmis. Täti on tähän asti elellyt kynttilän valossa, ja hänestä on vallan ylellistä vain napsauttaa kytkimestä valot päälle. (Apua, tuosta huomaan, että ne valokatkaisijathan puuttuvat vielä!)

Kirjahyllyn viereen Täti sai kodikkaan lukunurkkauksen. Talvipakkasella on ihanaa istahtaa nojatuoliin piisivalkean loimuun lukemaan hyvää kirjaa. Nojatuoli on ostettu Hetan kirppikseltä 50 sentillä, ja se on päällystetty samasta paikasta hankittujen vauvan henkselihousujen lahkeella. Ne oli tehty aivan tyylipuhtaasta peikkojen patjakankaasta. Apupöytätuoli on Tiimarista. Maalasin sen omituisella sinivihreällä, mutta hämärässähän tuo näyttää oikein somalta!

Vilkaistaanpa lähempää, mikä kirja Peikko-tädillä on tällä kertaa menossa. Kappas, Onnellisuus-kirjastahan löytyi miniharrastajankin elämään napakasti sopiva viisaus.

Illalla Peikko-täti kömpi viltin alle ja makasi siinä vielä hyvänlaisen tovin ennen nukahtamistaan ihaillen uusia hienoja sähkövalojaan.

Keittiöstä sai paikan Peikko-tädin isotädiltään perinnöksi saama jugend-tyylinen kattolamppu. No, aikuisten oikeasti se on liesituulettimen hehku-vainaa, jonka sisus irtosi rivakalla viilaamisella. Sen jälkeen hieno kupu sai hatukseen messinginvärisen koristepylpyrän, jota vielä "hapetin" vihreällä perinnemaalilla vanh(emm)annäköiseksi.

Harmi vain, että kun pesin ja kuivasin lampun sisäpuolen, sinne jäi kamalasti nuhjua eli nöyhtää. Ja se näkyy tietysti parhaiten silloin, kun laittaa valot päälle. Tyypillistä.

Vielä pitäisi saada muutama hylly tavaroille ja ne kaikki tavarat paikoilleen, sitten alkaisi jo (toivottavasti) näyttää oikealta keittiöltä. Leivät ovat muuten niitä Väinämöisen palttoonnappeja, joita myydään puolen kilon pusseissa. Ostin niitä koko säkillisen ihan vain sen takia, että saisin Peikolle muutaman reikäleivän orteen. Ne olivat onneksi niin hyviä, että se iso pussillinen oli nopeasti syöty, ja lisääkin on jo ostettu.

Postikonttoriin on ilmestynyt postin lajittelulokerikko oven viereen ja sen alle asiakastuoliksi Tiimarin puujakkara. Pakettikortinkirjoitustelineen (vaimikäsoli) yläpuolella olevaan hyllyyn tulee kynäpurkki kynineen.

Se Metsänwartiamerkki on edelleen niin hyvässä tallessa, ettei siitä ole ollut mitään havaintoa puoleen vuoteen. Kunhan se vielä löytyisi, niin voitaisiin pitää konttorin avajaiset. Mutta onhan tuolla vielä rutkasti muutakin hommaa. Ainakin nuo vanhojen seinähyllyjen jäljet pitäisi saada jollakin peittoon.

Valaistusta tehdessä tuli yksi mielenkiintoinen juttu vastaan. Kun piisivalkean vilkkuvalo on päällä, niin koko talon kaikki muutkin valot vilkuttavat vähäsen, ihan samassa tahdissa. Joko se kuuluu asiaan tai sitten siinä vilkkuvalossa on jokin vika, joka häiritsee muita lamppuja.

Jos joku on törmännyt samaan ilmiöön, niin täten ystävällisesti pyydetään kertomaan, voiko ilmiön vain ohittaa olankohautuksella vai otanko 1:1-talooni korotetun palovakuutuksen? Lähikuvia lampuista laitoin Peikon kuva-albumiin.

(Vielä PS: ei sitten tullutkaan sitä lottovoittoa, en voi uskoa tätä todeksi! Ei edes mitään pienempää. Kumma juttu, sillä yleensä tuo enkoskaanoletehnytenkäteenytkään-loitsu toimii minkä tahansa muun kohdalla liiankin hyvin.)

Sähköä ilmassa

Hohhoijaa taas. Kyllä kannattaa ihan julkisesti omassa blogissaan koko maailman kuullen höyrytä, kuinka Vanhassa Peikkotalossa ei ole sähköjä enkä koskaan, konsanaan, ikikuunapäivänä niitä sinne aio laittaakaan (kirjallinen todiste löytyy tuolta). Sitten parin päivän päästä tekee jutun, jossa esittelee juuri taloon vetämäänsä sähköistystä...

Rauhoitutaanpas sitten ja aloitetaan juttu ihan alusta.

Tänään jouduttiin töissä vaihtamaan vitriinikaappien kuituvalojen projektoriin uusi halogeeni palaneen tilalle. Kun sain sen roskiin heitettävän lampun kätösiini, niin ensimmäinen ajatus oli: wautsiwau miten hieno konttorin lamppu! Niin toin taas kaatiskamaa kotiin. Tässä kärtsähtänyt halogeeni ennen muuttumisleikkiä.

Olin hommannut tekeillä olevaan uuteen Peikkotaloon kasan sähkötarvikkeita. Mutta mitäs ihmeen ideaa on säilöä hyvää tavaraa laatikoissa jotain semmoista kämppää varten, joka ei edes valmistu pitkään aikaan. Ikäänkuin niitä johtoja ei muka enää saisi mistään lisää, kun niitä taas tarvitsee. Ja sillä aikaa vanha, mutta valmis talo seisoo pimeänä.

Kun kerran Peikkoneiti oli käynyt vohkimassa Peikko-tädin huonekalut ja astiat, niin tällä kertaa lähti Täti "lainaamaan" neidin varastoista lamppuja ja sähköjohtoa. Vähän hopeateippiä ja amppelikettinkiä kaveriksi, ja niin syntyi roskishalogeenista toimistovalaisin.

Itse halogeenihehku oli heijastinosan sisällä jollain murenevalla massalla kiinni, ja se lähti irti voimakkaasti raaputtamalla. No, sen hikisen urakan jälkeen huomasin, että laasti melkein sulaa vedessä, joten sen olisi vain voinut jättää ensin likoamaan ja pehmenemään. Mutta ensi kerralla sitä on sitten viisaampi. Meillä on nimittäin töissä vielä toinenkin kuituvaloprojektori. Jospa siitäkin joskus halogeeni kärähtää.

Iltahämytunnelmia postikonttorista. (Pitäisi jaksaa ottaa se kameranjalka esiin, käsivaralla kuvista tulee ihan tuhruisia.)

Kaivelin loputkin Peikkoneidin virattomina laatikossa lojuvat valmiit lamput esiin, ja veivailin uudella hienolla käsiporalla sähköjohdoille reikiä seiniin. (Porasta oli juttua Pienten Maailmojen puolella.) Peikko-täti sai yöpöydälleen yövalon.

Keittiöön laitoin yhden valmiista lyhdyistä. Pitkään mietin sitäkin, että asentaisinko hellaan Peikkoneidille hommaamani vilkkuvat hiillosvalot. Nyt hellassa on tulena ne kolme ledituikkua. Katsotaan, miten hellan käy. Eihän tänne mitään muitakaan valoja pitänyt ikinä laittaa...

Oven yläpuolen hyllyille laitoin muutamia purkkeja. Säilykepurkit ovat jääkaappimagneetteja. Ne olivat vielä aiemmin tänään 1:1-jääkaapin ovessa, ja nyt pitkin keittiötä leijailee orpoja paperilappuja. Seuraava projekti taitaakin olla uusien jääkaappimagneettien väsääminen.

Valaistussouvi jatkunee huomenna, Tädin vintille pitäisi saada lukulamppu. Keittiössäkin on vielä aika hämärää, ei se yksi kynttilälyhty jaksa isommasti valaista.

Jaa niin mutta huomennahan on lauantai! En koskaan ikinä milloinkaan, konsaan ikikuunapäivänä ole voittanut lotossa jättipottia enkä aio voittaakaan. (Huomenillalla on sitten Peikkoblogissa juttu Suomen uusimmasta lottomiljunääristä!)

Lampputehtaan tuotantoa

Sain kaikki Peikon taloon tulevat lyhdyt ja lamput valmiiksi tänään, vaikka kieltämättä meinasikin mielenkiinto loppua kesken. Nuo viimeiset alle sentin mittaiset lyhtyristikon palat olivat loppuvaiheessa melko tahmeaa näperreltävää, mikä ei todellakaan johtunut pelkästään liiasta liimasta. Ehkä sen takia palaset hieman vinksottavat, niitä kun tuli lyhtyihin kaikkiaan yhteensä 32 kappaletta.

Lapajumi ei sentään iskenyt enää tänään, joten nyt ovat kaikki neljä lyhtyä, pöytälamppu ja käpyvarjostiminen kattolamppu valmiita. Ja ne toimivatkin jopa!

Viime yönä heräsin kolmen maissa ja sain samantien idean pyyhekoukuiksi. Sitähän piti välittömästi päästä testaamaan käytännössä. Vääntelin rautalangasta Peikkoneidin pyyhkeille ja patalapuille "takorautaiset" koukut, jotka liimasin jäätelötikusta leikattuun "lautaan". Kyllä nuo hämärässä menevät täydestä, kun silloin nuo liimaklöntit eivät erotu niin hyvin. Lomalla olossa on se hyvä puoli, että kun tulee inspiraatio keskellä yötä, niin voi nousta askartelemaan heti eikä vasta huomenna töitten jälkeen kuten normaalisti.

Peikkotehtaan liukuhihnalta tulee välillä tarvekaluja myös muulle miniväelle. Nämä päätyvät sitten joskus hamassa tulevaisuudessa Keltaiseen Kartanoon. Rouvan kampauspöydälle tulevan tarjottimen päällä on hieno käsipeili, jonka pituus on 2,8 cm. Herrahenkilö saa kokonaista 4 cm pitkän kenkälusikan eteisen naulakkoon. Kenkälusikka tosin kaipaa vielä hieman vesihiomapaperia ja kiillotusta.

Materiaaleina on käytetty kahta nappia, rannekorun lukon osaa ja korvakorun kappaletta. Peilinä on autotarvikeliikkeestä ostettua tarrapeiliä, mutta viimeisessä liimausvaiheessa peilikalvo irtosi ja meni sameaksi, vaikka se alunperin peilasi ihan oikeasti. Tuo vaivaa kyllä sen verran, että taidan jonain kauniina päivänä vaihtaa siihen uuden peiliosan.

Lyhtyjä peikkoverstaalta

Peikon taloon tulevien tavaroitten valmistus jatkuu. Meillä on ruokapöytä toimittanut verstaan virkaa jo ties monettako päivää, ja rakennustoiminta vain laajenee ja leviää pitkin keittiötä. Aina silloin tällöin Mies seisoo epätoivoisen näköisenä keskellä lattiaa ruokalautanen kädessään, eikä tiedä mihin sen asettaisi. Silloin pitää verstaalla keskeyttää tuotanto hetkeksi ja raivata pöydän nurkalle lautasenmentävä kolo ruokailun ajaksi.

Tänään (siis eilen päivällä, kirjoitan tätä yöllä puoli yhdeltä!) sain päähäni alkaa tehdä Peikkoneidille puisia kynttilälyhtyjä. Työtason päällä oli hyvä sahata tallilyhdyn palasia ja varistella purut leikkuulaudalle. Siitä oli sitten sahauksen ja hiomisen jälkeen helppo pyyhkäistä roskat pois. Olin sen verran fiksu, että porasin kappaleisiin reiät ennen sahaamista. Eipä ole mennyt neljän vuoden puusepänkoulutus ihan hukkaan.

Kun osat oli sahattu ja hiottu, olikin kahvitauon paikka. Oluttölkistä on jo leikattu yksi pelti kokeeksi, ja se sopi hyvin tähän tarkoitukseen.

Kynttilät tein silikoniletkun pätkistä, jotka pujotin lampunkantojen ympärille ja maalasin pariin kertaan askartelumaalilla. Yritin tehdä niihin kunnon steariinivalumat läträämällä ylenpalttisesti maalin kanssa. Saa nähdä miten maalin käy kun kynttilöihin tulee lamput ja ne alkavat lämmetä. Tässä kynttilät kuivumassa.

Kaikki lyhdynpalat maalasin myös ennen liimaamista, koska vesiliukoinen maali ei tartu kuivuneen liiman pintaan. Ja taas oli koulutuksesta hyötyä!

Lamput piti testata ennen lyhtyjen umpeen liimaamista, koska sen jälkeen olisi ollut hieman myöhäistä huomata, ettei joku niistä toimikaan. Minilamppujen sähköjohto on kauhean ohutta ja pelkäsin koko ajan, että se siinä räplätessä katkeaa tai irtoaa jostain kohtaa, eivätkä valot enää toimi. Lisäksi minun piti irrottaa lampuista töpselit, jotta sain ne pujotetuiksi kaikkien lyhdynkappaleitten läpi. Yhdestä kynttilästä irtosi maali ja se silikoniputki, ja toinen ei halua enää loistaa, mutta muuten meni ensimmäiseksi yritykseksi ihan hyvin.

Löysin sälä- ja rompelaatikosta vanhojen rihkamakorujen osia, joista tuli melko aidonnäköisiä kynttilöitten pidikkeitä. Yläosan tulipellin leikkasin kaljatölkistä, ja kahvan vääntelin rautalangasta. Lasit ovat muovia. Tämä lyhty on elämäni ensimmäinen omatekoinen, oikeasti toimiva nukketalon lamppu ja huonomminkin olisi voinut mennä (lue: olen ihan kauhean tyytyväinen, mutta kun suomalainenhan ei kehu itse itseään!).

Ja ne strategiset mitat: 2 cm x 2 cm x 3,5 cm.

Lapaluun väli on taas ihan tuhannen jumissa, mutta jos se päivemmällä hellittää, niin teen loputkin lyhdyt valmiiksi. Ehkä sitä käpylamppuakin voisi huomenna (eikun siis tänään) jo aloitella? Lampuista ilmestyy lisää kuvia Peikkoneidin omaan kuva-albumiin sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Sähköisiä suunnitelmia

Peikkoneidin uusi asunto seilasi elementteinä The American Yhdyswalloista kohti Enontekiötä ensin Atlantin yli ja sitten vielä pitkin Suomea maarahtina yhteensä noin kuukauden. Talopakettia odotellessani tilasin tarvikkeet mökin valaistusta varten, jotta sähkötarvikkeet olisivat valmiina taloa odottamassa, mutta sainkin ne lopulta vasta talopaketin jälkeen. Joku paikallisen postin jakelupuolella oli unohtanut lähettää minulle paketin saapumisilmoituksen. Olin kyllä jo käynyt postissakin pari kertaa kyselemässä lähetyksen perään, mutta sitä ei silloin löytynyt. Kun juttu viimein selvisi, oli paketti kököttänyt postin hyllyllä melkein kolme viikkoa.

Mutta nyt valot ovat siis täällä, ja pääsen toivottavasti pian suunnitelmista toteutusvaiheeseen. Peikkometsässä ei ole rakennustarkastajia, joten siellä ei työhön tarvita sähköasentajan todistusta vaan sähköt saa vetää puusepänkin papereilla. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja aivan ensimmäiseksi teinkin virallisen valaistussuunnitelman. Laskeskelin etukäteen, että lamppuja tulee sopiva määrä, että jakorasiassa riittävät pistokkeiden paikat ja että muuntajassa riittää teho.

Olen jo pitkään haaveillut myös Keltaisen Kartanon sähköistämisestä. Tähän saakka minulle, perfektionismin vammauttamalle miniatyyriharrastajalle, on valojen ohjaussysteemi tuottanut suuria ongelmia. Eihän oikeassa 1:1-talossakaan pidetä valoja päällä niin, että koko talo on vain joko täysin pimeänä tai kokonaan valaistu. Jotta lamput voisi sammuttaa jokaisen erikseen (tai edes pienissä ryhmissä), täytyisi kaikille asentaa oma katkaisija. Ja ne taas ovat tähän saakka olleet 12 lampulle tarkoitettuja jakorasioita, joissa on yksi päätkatkaisija. Yhdellä kertaa olisi siis pitänyt säätää puolta taloa tai ostaa valtava läjä isoja jakorasioita, yksi kullekin lampulle. Mutta nyt tähänkin pulmaan on löytynyt ratkaisu, kun tuossa uudenmallisessa jakorasiassa on kaikille pistokkeille omat katkaisijat!

Peikkoneidin mökkiin tulee yleisvalot nurkkiin valokuvausta helpottamaan, niitten lisäksi laitan pirtin ja keittiön välille kattolampun ja sinne tänne kynttilälyhtyjä. Talon päätyyn rakennan liiterin, jonka takaseinään voin piilottaa sähköpääkeskuksen ja valojen ohjauksen. Lyhdyt ja lampunvarjostimet aion tehdä itse, ja päässä pyöriikin mm. idea kävynmallisesta kattolampusta. Yleiskuvauslamput meinaan tunkea nurkkiin kattoparrun taakse, saavat sieltä tuottaa epäsuoraa valoa pimeimpiin kohtiin tarvittaessa.

Tavallisten valojen lisäksi hankin lepattavan oranssin kaksoislampun, jonka laitan Peikkoneidin hellan sisälle. Kun tulipesän luukun jättää hieman raolleen, näyttää siltä kuin siellä palaisi valkea tai hehkuisi hiillos. Tämä hella on hiukan liian herraskaisen näköinen Peikon mettäkämppään, eikä liekkilamppuakaan voi asentaa kuin leivinuunin sisään, mikä ei ole tarpeeksi aidon tuntuista perfektionismivaurioisen mielestä. Joko hellaa kohtaa suuren luokan tuunausoperaatio tai sitten hommaan kokonaan uuden. Jälkimmäinen vaihtoehto houkuttelee jo parantumatonta minishoppailijaa.

Jotta valaistussysteemi toimisi, tarvitaan vielä muuntaja. Tämä on tarkoitettu n. 15 lampulle:

Nyt vain pitäisi koota mökki, asentaa siihen nämä sähkövehkeet ja tehdä ne kaikki lamput. Onneksi on ne pari viikkoa pitämätöntä talvilomaa tiedossa. Ja päivätkin pitenevät, joten yötyötkin onnistuvat.