Sähköä ilmassa

Hohhoijaa taas. Kyllä kannattaa ihan julkisesti omassa blogissaan koko maailman kuullen höyrytä, kuinka Vanhassa Peikkotalossa ei ole sähköjä enkä koskaan, konsanaan, ikikuunapäivänä niitä sinne aio laittaakaan (kirjallinen todiste löytyy tuolta). Sitten parin päivän päästä tekee jutun, jossa esittelee juuri taloon vetämäänsä sähköistystä...

Rauhoitutaanpas sitten ja aloitetaan juttu ihan alusta.

Tänään jouduttiin töissä vaihtamaan vitriinikaappien kuituvalojen projektoriin uusi halogeeni palaneen tilalle. Kun sain sen roskiin heitettävän lampun kätösiini, niin ensimmäinen ajatus oli: wautsiwau miten hieno konttorin lamppu! Niin toin taas kaatiskamaa kotiin. Tässä kärtsähtänyt halogeeni ennen muuttumisleikkiä.

Olin hommannut tekeillä olevaan uuteen Peikkotaloon kasan sähkötarvikkeita. Mutta mitäs ihmeen ideaa on säilöä hyvää tavaraa laatikoissa jotain semmoista kämppää varten, joka ei edes valmistu pitkään aikaan. Ikäänkuin niitä johtoja ei muka enää saisi mistään lisää, kun niitä taas tarvitsee. Ja sillä aikaa vanha, mutta valmis talo seisoo pimeänä.

Kun kerran Peikkoneiti oli käynyt vohkimassa Peikko-tädin huonekalut ja astiat, niin tällä kertaa lähti Täti "lainaamaan" neidin varastoista lamppuja ja sähköjohtoa. Vähän hopeateippiä ja amppelikettinkiä kaveriksi, ja niin syntyi roskishalogeenista toimistovalaisin.

Itse halogeenihehku oli heijastinosan sisällä jollain murenevalla massalla kiinni, ja se lähti irti voimakkaasti raaputtamalla. No, sen hikisen urakan jälkeen huomasin, että laasti melkein sulaa vedessä, joten sen olisi vain voinut jättää ensin likoamaan ja pehmenemään. Mutta ensi kerralla sitä on sitten viisaampi. Meillä on nimittäin töissä vielä toinenkin kuituvaloprojektori. Jospa siitäkin joskus halogeeni kärähtää.

Iltahämytunnelmia postikonttorista. (Pitäisi jaksaa ottaa se kameranjalka esiin, käsivaralla kuvista tulee ihan tuhruisia.)

Kaivelin loputkin Peikkoneidin virattomina laatikossa lojuvat valmiit lamput esiin, ja veivailin uudella hienolla käsiporalla sähköjohdoille reikiä seiniin. (Porasta oli juttua Pienten Maailmojen puolella.) Peikko-täti sai yöpöydälleen yövalon.

Keittiöön laitoin yhden valmiista lyhdyistä. Pitkään mietin sitäkin, että asentaisinko hellaan Peikkoneidille hommaamani vilkkuvat hiillosvalot. Nyt hellassa on tulena ne kolme ledituikkua. Katsotaan, miten hellan käy. Eihän tänne mitään muitakaan valoja pitänyt ikinä laittaa...

Oven yläpuolen hyllyille laitoin muutamia purkkeja. Säilykepurkit ovat jääkaappimagneetteja. Ne olivat vielä aiemmin tänään 1:1-jääkaapin ovessa, ja nyt pitkin keittiötä leijailee orpoja paperilappuja. Seuraava projekti taitaakin olla uusien jääkaappimagneettien väsääminen.

Valaistussouvi jatkunee huomenna, Tädin vintille pitäisi saada lukulamppu. Keittiössäkin on vielä aika hämärää, ei se yksi kynttilälyhty jaksa isommasti valaista.

Jaa niin mutta huomennahan on lauantai! En koskaan ikinä milloinkaan, konsaan ikikuunapäivänä ole voittanut lotossa jättipottia enkä aio voittaakaan. (Huomenillalla on sitten Peikkoblogissa juttu Suomen uusimmasta lottomiljunääristä!)