Muonatäydennystä

Tilasin Doloresista Peikko-tädin muonavarastoon lisää lasipurkkeja, joihin oli mukava keksiä jotain peikkomaista täytettä. Oman 1:1-keittiön maustehyllystä ja kuivamuonakaapista löytyi aika lailla peikoillekin sopivaa syötävää.

Näitä isoja purkkeja tuli siis postissa neljä, ja nyt niissä on jauhelihamaustetta, kuminan siemeniä, neilikkaa ja sinisiä nonparelleja.

Aikaisemmin ostamissani oli jo sisällä sesaminsiemeniä, pizzamaustetta ja monen värisiä nonparelleja.

Ja näissä vielä vähän vanhemmissa on täytteenä ohrasuurimoita, pippurisekoitusta ja ruskeaa kidesokeria.

Eiköhän se Peikko-täti näillä vähän aikaa kokkaile. Ja tästä pälkähti päähän ajatus: tädille pitää hommata seuraavaksi muutama keittokirja keittiön hyllyyn! Sen teenkin heti, kun pääsen oikean käden kipsistä eroon. Juuri ja juuri sain ujutetuksi pikkuhituset noihin neljään purnukkaan, mutta sen tarkempaan hommaan käpälästä ei tällä hetkellä olekaan...

Keittiö taitaa olla valmis

Siinähän se taas viikonloppu vierähti leikkiessä. Kaivelin kaikki Peikon vanhat keittiökamppeet esille ja yritin sovittaa niitä paikoilleen. Hyllyjä oli liian vähän, koska se alkuperäinen astiakaappi oli nyt kokonaan poissa kuvioista ja uusiakin tavaroita oli kummasti kertynyt jostain.

Niinpä väsäsin Peikko-tädin keittiöön pari hyllyä lisää. Sitten vääntelin rautalangasta kymmenen uutta seinäkoukkua entisten naulojen sijaan. Tai siis en tietenkään vääntänyt, vaan Tätihän haki ne taidetakoja Rautaselta, Pahtarovan sepänpajalta. Muutamia uusia pikkujuttuja tein myös, niistä yritän muistaa mainita, kun kuvissa kohdalle sattuvat.

Tässä yleiskatsaus keittiöön:

Kaulakorut kuvan oikeassa laidassa ovat myös tämän illan tuotoksia, samoin se "takorautateline", josta ne roikkuvat. Kynttilän leikkasin yhdestä hirmuisen kapeasta ja pitkästä kakkukynttilästä, josta tulee monta tämän kokoluokan aitoa oikeaa kynttilää.

Ylähyllyllä oleviin pulloihin tein etiketit. Pikkuhyllykössä oikealla on neljä pientä maustepurkkia, joista yksi oli jokin aika sitten vähällä kadota karvaisen assistenttini nenään.

Koiramme haluaa aina haistella ihan kaikkea, ja kun talo oli olohuoneen siivouksen ajaksi nostettu lattialle, niin karvainen pitkä nenä oli heti Peikon keittiön hyllyjen kimpussa. Yhtäkkiä kuului talon luota NUUUUUUHH...???...naps. Purkki imeytyi kiinni koiran sieraimeen ja putosi siitä napsahtaen lattialle. Hyvä niin, sillä olisi se ollut vähän noloa viedä koira eläinlääkäriin poistattamaan minipurnukkaa nenäreiästään.

Mustassa korvallisessa paljussa pestään sekä tiskit että naama, mutta ei sentään välttämättä yhtä aikaa. Aiemmin Peikolla oli pesuvadit erikseen molempiin tarkoituksiin, mutta alakerran remontin jälkeen pitäisi tiskit kantaa postikonttorin pöydälle pestäviksi, ja sehän nyt ei mitenkään käy laatuun.

Vihreässä pullossa on Pahtarovan kuuluisaa väinönputkisimaa, jolla paranee vaiva kuin vaiva. Peikko-täti ottaakin pienet hömpsyt aina tarvittaessa. Maustesäkki on lahjaksi saatu ulkomaan tuliainen. Rullawettexin ruudut ovat juuri sopivankokoiset Peikon tiskiräteiksi.

Tiiliseinällä olevan kauhanripustusjutun tein myös tänään. Mikähän senkin nimi on oikeasti?

Keittiö on nyt aika lähellä valmista. Jotain tietysti aina puuttuu, kuten esimerkiksi aterimet. Peikko-paralla ei ole kuin yksi teelusikka. Ehkä jostain löytyisi n. 1:8-kokoiset haarukat ja veitset, pitääkin alkaa surffailla netissä vielä ennen nukkumaanmenoa. Eihän kello ole vielä puoltayötäkään, kyllä tässä vielä ehtii...

Hellaan tulet

Vanhassa Peikkotalossa ei ole sähköjä enkä ole niitä sinne aikonut vetääkään. Hellaan olisi kuitenkin mukavaa saada tulet, mutta en vain ole keksinyt miten. Ratkaisu tulipulmaan löytyi yllättäen yhden rojulaatikon pohjalta.

Ostin viime joulun alla lähikaupasta eurolla paketillisen hirmuisen kiiltäviä patterituikkuja. Enkä kotona voinut käsittää miksi, kun minusta nuo ovat ihan kamalia. Nakkasin tuikkupaketin laatikkoon ja unohdin sinne, kunnes eilen illalla tärähti huippuidea pääknuppiin. Niistä tehdään tulet Peikko-tädin hellaan!

Lamput palavat somasti tuikkimalla ja kiiltävät pinnat heijastavat valoa. Varsinkin tuo punainen "kynttilä" näyttää aivan hiillokselta pimeässä. Nyt ne vain piti yrittää tunkea hellan sisään niin, että pohjassa olevaan siniseen katkaisijaan olisi helppo päästä käsiksi.

Pitkän ja hikisen survomisen jälkeen sain kaksi kynttilää kiilatuksi kiinni hellan rakenteisiin ilman liimaa tai muuta erityistä kiinnityssysteemiä. Tuikuthan pitää myös saada helposti ulos pattereitten vaihtoa varten. Nyt katkaisijoita pääsee näppärästi käyttämään hellanlevyjen kautta.

Kolmas tuikku pitäisi vielä saada samalla lailla ylösalaisin hellan sisään, nyt se on vielä tuolla tuliluukun pohjalla.

Salamavalo latisti hienon hellavalkean, joka todellisuudessa näyttää yllättävän aidolta. Sen siitä saa, kun ei muka jaksa asentaa kameralle jalkaa. Pitää yrittää ottaa hämykuvia sitten, kun olen saanut juntatuksi kolmannenkin tuikun paikoilleen ja latonut hellapuut pesään.