Mitä uutta pahtarovaan kuuluu?


22.10.2011 Revontulia ja muita terveisiä!
24.7.2011 Surullista...

perjantai 21. toukokuuta 2010

Käyntikortti

Iloisena ilmoitan, että olen juuri saanut ylennyksen Pahtarovan Sanomien päätoimittajaksi! Sen kunniaksi tilasin itselleni ikiomat käyntikortit. Tässä intimiteettisyistä hiukan sensuroitu kuva tulevasta kortista:

Noh, itse asiassa ylensin itse itseni, koska olen tähänkin asti ollut kyseisen sanomalehden ainoa toimittaja. Käyntikortit olivat ns. täysin ilmaiset, jotka tässä tapauksessa maksoivat 6,40 €, mikä kattaa halvimmat mahdolliset toimituskulut veroineen. Tuohon hintaan saa 250 käyntikorttia, ja näitähän saapi tilata tuolta.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kivipeikko nähty Pahtarovassa

Iso kivipeikko, herra Graniitti, oli palannut matkoiltaan kotiinsa Pahtarovan suureen kivipahtaan. Hän asettautui ulko-oven viereiselle terassille iltapäivän aurinkoon, ja tuuletteli samalla reissunsa aikana ummehtumaan päässyttä kotikoloaan.

Pienimmät pahtarovalaiset pelkäävät isoa kivipeikkoa, joka kulkee metsässä kamalasti rymisten eikä yleensä juuri pahemmin sano mitään. Mutta hän on oikeasti ihan lempeä ja rauhallinen olento. Ison ja romuluisen kropan kanssa vain ei liikuta sangen kevyesti, eikä kivipeikoilla juttukaan luista, jollei heillä ole juuri sillä hetkellä omasta mielestään mitään järkevää sanottavaa.

Kivipeikot asuvat nimensä mukaisesti isojen kivien sisällä tai tällaisissa kallionseinissä. Suuresta koostaan huolimatta he osaavat naamioitua ja sulautua asuinpaikkaansa niin, ettei heitä ole kovin helppo havaita. He pystyvät vaivatta istumaan hiljaa paikoillaan jopa viikkokausia, mikä myös vaikeuttaa heidän huomaamistaan.

Ken kerran ystävystyy kivipeikon kanssa, saa hänestä elinikäisen ystävän. Silloin tämä saattaa jopa intoutua jutustelemaan uudelle ystävälleen, joka saa kuulla jännittäviä tarinoita aikojen alusta saakka. Kivipeikoilla on hyvä muisti ja valtava määrä suullista perimätietoa. He tietävät maaperästä ja sen tapahtumista kaiken maailman synnystä tähän päivään.

(Tämän kivisen kaverin voi oikeasti bongata täältä. Paikka on jyrkässä mäessä, ja näkyy hyvin tielle. Iltapäivä on paras aika havainnointiin, koska silloin aurinko osuu kiveen oikeassa kulmassa.)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Hyvää huomenta!

Avasin sähköpostissani uusimman Ajatusten aamiaisen ja sieltä löytyi tosi hyvä juttu. Tässäpä teillekin Snellmannin päivän kunniaksi hieman J.L. Runebergiä:


Ehkä Runeberg ei nyt ihan tarkoittanut mineilyharrastajia, mutta tuo sopii kyllä meikäläisiin paremmin kuin hyvin! Jatkakaamme siis kelvollisiksi tulemista aurinkoisin mielin.

Hyvää päivänjatkoa kaikille,
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...