Mitä uutta pahtarovaan kuuluu?


22.10.2011 Revontulia ja muita terveisiä!
24.7.2011 Surullista...

perjantai 27. helmikuuta 2009

Rakennussuunnitelmia kunnallispolitiikan innoittamana

Istuin eilen koko päivän virastotalon valtuustosalissa kunnan luottamushenkilöiden koulutustilaisuudessa. Kuten jo ennalta arvasin, tylsää oli. Kunnanjohtaja kertoili heti aluksi sujuvasti siitä, miten hyvin meillä menee. No, kunta on tosin selvitystilassa, mutta siitä huolimatta meillä ei ole enää velkaakaan kuin kohtalaisen runsaasti yli 3000 euroa asukasta kohti.

Muitten kunnan edustajien käyttämät puheenvuorot olivat yhtä hilpeää kuultavaa. Kouluista loppuvat pikkuhiljaa oppilaat ja työssäkäyvä väestö hipoo eläkeikää. Sosiaaliturvan varassa elävien ja työttömien määrä vain lisääntyy. Kunnan päättäjien mielestä Metsähallitus on se suurin roisto, kun on liittänyt kaikki erämaa-alueet jonkinasteisen suojelun piiriin, ja nyt tänne ei voida mihinkään rakentaa uutta Leviä tai Saariselkää. Mutta muuten meillä menee ihan hyvin. Ei siis pidä valittaa.

En jaksanut kovin kauan kuunnella masentavaa liirumlaarumia vaan otin vihon repusta ja rupesin käyttämään aikaani hyödyllisesti. Vihkoon syntyikin monta sivua Peikon uutta mökkiä koskevia suunnitelmia. Muut varmaan pitivät minua erityisen kiinnostuneena kunnan asioista, kun kerran "tein muistiinpanoja" niin ahkerasti. Loppupäiväksi sain vielä taustatukea suunnittelutöihin, kun viereen istui tuttu tutkijapeikko. Tässä pari kuvaa aikaansaannoksista, yhdellä sivulla näkyy pätkä vieruskaverin kanssa käytyä keskustelua.

Iltapäivällä soitin Ukolle kotiin, ja käskin käydä kurkkaamassa postilaatikkoon. Olin tilannut (nettikaupasta tietysti taas - se on aivan liian helppoa!) minipienet kutimet, virkkuukoukun, lankaa ja nappeja. Ne olivatkin jo tulleet, ja heti kun pääsin lähtemään kunnallispoliittisesta aivojenturruttamistilaisuudesta, kävin hakemassa Áhkkulta lainaksi ison kaulassa pidettävän suurennuslasin. Sen avulla testasin puikkoja illalla, ja sain tuntien tuherruksen jälkeen aikaiseksi yhden kokonaisen minipatalapun. Villalanka oli puikoille liian paksua ja tilaamani liian ohutta, joten jatkan testausta kunnes sopiva langanvahvuus löytyy.

Verkkominikaupantäti lähettää aina tilauksen matkassa pienen yllätyksen, tällä kertaa sieltä tuli kaksi vaaleanpunaista pitsiliinaa. Ne päätyvät varmaan aikanaan Keltaiseen Kartanoon. Peikkoneiti ei nimittäin oikein perusta yltiöhempeistä hömpötyksistä.

Peikon talotilaus lähtee Suomesta eteenpäin vasta 11.3. Sen jälkeen kestää vielä n. 3-4 viikkoa ennen kuin talopaketti on perillä Peikkometsässä. Olo on kuin 40 vuotta sitten marraskuussa, kun tiesi joulun olevan tulossa, mutta siihen oli vielä aivan kauhean pitkä aika...

lauantai 21. helmikuuta 2009

Jaahas. Kuinka tässä nyt näin kävi?

Surffailin jälleen kerran innoissani eri minijuttukauppojen sivuilla, ja jossain matkan varrella tuli vastaan tällainen halpa ja helposti koottava mökki. Peikkoneidin nykyinen talo on ihan hyvässä kunnossa, mutta hankalan mallinen. Se on melko leveä, mutta syvyyttä on niin vähän, että sen kalustaminen järkevästi ei tahdo onnistua mitenkään. Tästähän saattaisi saada vähällä vaivalla aidomman oloisen asumuksen!

Rupesin ensin tutkimaan mökin mittoja, jotka oli ilmoitettu tuumina, joten taas oli kännykän muunnin tarpeen. Sitten mittailin Peikon vanhaa taloa ja koitin kuvitella, mahtuisiko Peikko mökkeröön ylipäätään. Peikkoneiti kun elelee suunnilleen mittakaavassa 1:8 ja mökki on 1:12. Uudessa mökissä olisi kyllä aitoa erämaakämpän tunnelmaa, kun katto on matalalla ja peti parvella.

Seuraavaksi ajautui arkkitehtivaihde päälle, ja aloin jo suunnitella, millä peittäisin puuttuvan takaseinän ja katossa olevan aukon. Eipä siitä suurta ongelmaa tulisi, vanerin jämäkappaleita on varastossa, ja voisin rakentaa seinän ja katon aukeaviksi. Takaseinään pitäisi laittaa vielä ainakin yksi ikkuna. Päädyn yläkolmioon voisin tehdä pienen ikkunan, jotta parvellekin tulisi päivänvaloa.

Siinä haaveillessani yritin samalla löytää nettikaupan sivuilta talolle lopullisen hinnan postikuluineen siltä varalta, että päättäisin joskus tilata sen. En löytänyt hintoja mistään näkyvästä paikasta, joten keksin olla tekevinäni tilauksen. Jossain tilauksen loppuvaiheessahan se postikulukin näkyisi loppusummassa. Niin sitten painoin OK-nappulaa yhden kerran liikaa, ja - hohhoijaa - tulin vahingossa tilanneeksi itselleni talon...

Olisin tietysti voinut perua kaupan heti, kun sain tilausvahvistuksen sähköpostiini. Aika lähellä peruminen olikin, mutta päädyin kuitenkin jättämään tilauksen voimaan. Nyt joudun odottelemaan taloani noin kuukauden, kun sitä laivataan Suomeen jostain ulkomaan varastosta.

Aikamoinen tuunaaminen tässä on edessä. Talo on vähän liian Ameriikanmallinen, joten sen saaminen enontekiöläiseen peikkometsään sopivaksi voi teettää jonkun verran töitä. Entäs jos käy niin, ettei Peikkoneiti mahdukaan uuteen kotiinsa. Mistä siis taloon uudet asukkaat? Eipä hätää, peikkometsistä löytyy joskus erilaisista syistä asunnottomaksi jäänyttä porukkaa, joten saatan saada vuokralaiseksi vaikka tontun, keijukaisen, metsänhengen, maahilaisen tai sopulin.

Kävi miten kävi, kirjoittelen mökistä tarinoita tänne heti, kunhan se saapuu perille. Ja tietysti aina, kun rakennustyömaalta kuuluu jotain uutta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...