Rakennussuunnitelmia kunnallispolitiikan innoittamana

Istuin eilen koko päivän virastotalon valtuustosalissa kunnan luottamushenkilöiden koulutustilaisuudessa. Kuten jo ennalta arvasin, tylsää oli. Kunnanjohtaja kertoili heti aluksi sujuvasti siitä, miten hyvin meillä menee. No, kunta on tosin selvitystilassa, mutta siitä huolimatta meillä ei ole enää velkaakaan kuin kohtalaisen runsaasti yli 3000 euroa asukasta kohti.

Muitten kunnan edustajien käyttämät puheenvuorot olivat yhtä hilpeää kuultavaa. Kouluista loppuvat pikkuhiljaa oppilaat ja työssäkäyvä väestö hipoo eläkeikää. Sosiaaliturvan varassa elävien ja työttömien määrä vain lisääntyy. Kunnan päättäjien mielestä Metsähallitus on se suurin roisto, kun on liittänyt kaikki erämaa-alueet jonkinasteisen suojelun piiriin, ja nyt tänne ei voida mihinkään rakentaa uutta Leviä tai Saariselkää. Mutta muuten meillä menee ihan hyvin. Ei siis pidä valittaa.

En jaksanut kovin kauan kuunnella masentavaa liirumlaarumia vaan otin vihon repusta ja rupesin käyttämään aikaani hyödyllisesti. Vihkoon syntyikin monta sivua Peikon uutta mökkiä koskevia suunnitelmia. Muut varmaan pitivät minua erityisen kiinnostuneena kunnan asioista, kun kerran "tein muistiinpanoja" niin ahkerasti. Loppupäiväksi sain vielä taustatukea suunnittelutöihin, kun viereen istui tuttu tutkijapeikko. Tässä pari kuvaa aikaansaannoksista, yhdellä sivulla näkyy pätkä vieruskaverin kanssa käytyä keskustelua.

Iltapäivällä soitin Ukolle kotiin, ja käskin käydä kurkkaamassa postilaatikkoon. Olin tilannut (nettikaupasta tietysti taas - se on aivan liian helppoa!) minipienet kutimet, virkkuukoukun, lankaa ja nappeja. Ne olivatkin jo tulleet, ja heti kun pääsin lähtemään kunnallispoliittisesta aivojenturruttamistilaisuudesta, kävin hakemassa Áhkkulta lainaksi ison kaulassa pidettävän suurennuslasin. Sen avulla testasin puikkoja illalla, ja sain tuntien tuherruksen jälkeen aikaiseksi yhden kokonaisen minipatalapun. Villalanka oli puikoille liian paksua ja tilaamani liian ohutta, joten jatkan testausta kunnes sopiva langanvahvuus löytyy.

Verkkominikaupantäti lähettää aina tilauksen matkassa pienen yllätyksen, tällä kertaa sieltä tuli kaksi vaaleanpunaista pitsiliinaa. Ne päätyvät varmaan aikanaan Keltaiseen Kartanoon. Peikkoneiti ei nimittäin oikein perusta yltiöhempeistä hömpötyksistä.

Peikon talotilaus lähtee Suomesta eteenpäin vasta 11.3. Sen jälkeen kestää vielä n. 3-4 viikkoa ennen kuin talopaketti on perillä Peikkometsässä. Olo on kuin 40 vuotta sitten marraskuussa, kun tiesi joulun olevan tulossa, mutta siihen oli vielä aivan kauhean pitkä aika...