
Seuraavaksi ajautui arkkitehtivaihde päälle, ja aloin jo suunnitella, millä peittäisin puuttuvan takaseinän ja katossa olevan aukon. Eipä siitä suurta ongelmaa tulisi, vanerin jämäkappaleita on varastossa, ja voisin rakentaa seinän ja katon aukeaviksi. Takaseinään pitäisi laittaa vielä ainakin yksi ikkuna. Päädyn yläkolmioon voisin tehdä pienen ikkunan, jotta parvellekin tulisi päivänvaloa.
Siinä haaveillessani yritin samalla löytää nettikaupan sivuilta talolle lopullisen hinnan postikuluineen siltä varalta, että päättäisin joskus tilata sen. En löytänyt hintoja mistään näkyvästä paikasta, joten keksin olla tekevinäni tilauksen. Jossain tilauksen loppuvaiheessahan se postikulukin näkyisi loppusummassa. Niin sitten painoin OK-nappulaa yhden kerran liikaa, ja - hohhoijaa - tulin vahingossa tilanneeksi itselleni talon...
Olisin tietysti voinut perua kaupan heti, kun sain tilausvahvistuksen sähköpostiini. Aika lähellä peruminen olikin, mutta päädyin kuitenkin jättämään tilauksen voimaan. Nyt joudun odottelemaan taloani noin kuukauden, kun sitä laivataan Suomeen jostain ulkomaan varastosta.
Aikamoinen tuunaaminen tässä on edessä. Talo on vähän liian Ameriikanmallinen, joten sen saaminen enontekiöläiseen peikkometsään sopivaksi voi teettää jonkun verran töitä. Entäs jos käy niin, ettei Peikkoneiti mahdukaan uuteen kotiinsa. Mistä siis taloon uudet asukkaat? Eipä hätää, peikkometsistä löytyy joskus erilaisista syistä asunnottomaksi jäänyttä porukkaa, joten saatan saada vuokralaiseksi vaikka tontun, keijukaisen, metsänhengen, maahilaisen tai sopulin.
Kävi miten kävi, kirjoittelen mökistä tarinoita tänne heti, kunhan se saapuu perille. Ja tietysti aina, kun rakennustyömaalta kuuluu jotain uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti