Shoppailukohtaus ja sen seuraukset

Ukkokulta pääsi muutaman kuukauden tauon jälkeen taas töihin, ja lupasi maksaa vuokran ensimmäisestä palkastaan. Minulla olisi siis koko vuokran suuruinen summa ylimääräistä rahaa! Siitä hullantuneena tilailin helmiä, korunosia ja muuta tarpeellista Helmikuumeen, Donnon, Korutaivaan ja Jujukerhon nettikaupoista.

Kohta alkoikin paketteja ilmestyä postilaatikkoon. Englannista tilaamani erikoiskirjontakoukku tuli jopa nopeammin perille kuin Suomen tilaukset!

Karvainen assistenttini, sekarotuinen Hurri-koira (joka on saanut nimensä siitä, että hän on ollut pennusta saakka kova "hurisemaan"), tarkasti jälleen tapansa mukaan kaikki paketit. 

Ensin noin päin...

...ja sitten näin päin.

Mitä, oletko nyt ihan varma, että nämä on tarkistettu kunnolla? Entä jos minä vielä vähän haistelisin?

Ai jaa, että tämä riittää? Enkö vielä saisi vähän haistaa vaikka vain tuosta toisesta reunasta? Kiltti kiltti kiltti? No, ei sitten.

Muutama päivä myöhemmin tuli Donnosta kolme lokerikkoa (ja tietysti lisää helmiä), ja niin istuin yhden illan innoissani täyttämässä niitä. Lajittelin lasihelmet tuonne ja keramiikkahelmet tähän, korunosat tuohon ja...

Jujukerhosta sain kaksi "nyörinukkea". Toisen tilasin varmuuden vuoksi varastoon, sillä uutta voi sitten joskus olla vaikea löytää särkyneen tilalle.

Niin, ja pitihän se tämäkin epäilyttävä lähetys tarkastaa huolellisesti. Nyt kaikissa pakkauksissa on hieman koiran räkää ja nenänjälkiä...

Koko vuokrasummaa en sentään tuhlannut helmikauppoihin. Seuraavana hankintalistalla on kaksi Ikean laatikostoa askartelunurkkaukseen, ja sen jälkeen alan taas elää säästäväisemmin.

***********
My Dearest One has gone to work again after a few months break, and promised to pay our rent from his first salary. Suddenly I had some "extra money" which I could spend! So I ordered beads and other small things from various web boutiques. As usual, my hairy assistant Hurri the dog, checked and double-checked these suspicious mailings very carefully.

I didn't buy beads with the whole amount of money, though. I have two sets of Ikea drawers on my shopping list. They are going to be in my little workshop in the back corner of our living room. After that I will stop shopping -  for a while anyways ;)

Nauhoja läjäpäin

Kummallinen tämä nettimaailma: kun surffailee päämäärättömästi blogista toiseen ja klikkailee niillä olevia linkkejä, niin voi päätyä nauhakauppaan Saksassa! Ja kun siellä selailee aikansa, niin tulee ostaneeksi läjän nauhoja.

Tein tilauksen lauantaina, ja tänään odotti lentopostikirje laatikossa. Nauhat olivat sopivan hintaisia, toimitus nopea ja postikulut Saksasta Suomeen vain 4,10 €.

Peikkoneiti retkahti näihin retrohenkisiin nauhoihin kertaheitolla.

Peikko-täti, joka toimii metsänvartijana Pahtarovan ikimetsässä, ihastui pöllö- ja lintukuvioihin.

Saapa nähdä, mitä näistä syntyy!

Minishoppailua Peikkoneidin kanssa

Talokauppojen synnyttämässä huumassa ostin myös lisää peikkomaisempia tavaroita uuteen mökkiin. Peikkoneidillä on ollut hyllyissään kaikenlaista tarpeellista kampetta, mutta ne ovat aina vaikuttaneet jotenkin liian herraskaisilta mettäkämppään. Siirrän ne nyt säilöön Keltaisen Kartanon valmistumista odottamaan, ja Peikko saa enemmän tyyliinsä sopivia tilalle.

Tässä siis tämänkertainen satsi (vaaleanpunaiset sydäntyynyt ovat minikaupantädin lähettämät terveiset):

Peikko sai oman lankarasian. Tämä on hieman isompi kuin tällaiset yleensä, ja sopii siksi paremmin Peikon mittakaavaan. Muotokin on mettäkämppään sopivampi kuin kovin ruusattu neliskanttinen laatikko.

Keltaiset "emalipurnukat" päätyvät myös Peikon köökkiin, mutta sinivalkoisen leipälaatikon paikka on joskus hamassa tulevaisuudessa herrasväen keittiössä. Pitseille en vielä keksinyt mitään erityistä käyttöä, mutta niitähän on tietysti aina hyvä olla varastossa! Saa nähdä miten hienot kalsarinlahkeet innostun Peikolle tekemään, niihinhän voisi vaikka laittaakin pitsireunat.

Peikolla oli vanhan talonsa keittiössä mahdottoman tyylikäs vaaleansininen valurautavaaka punnuksineen. Sillä saattoi punnita ihan oikeasti, ja siinä oli hienoja koukerokoristeita. Se pisti kyllä siellä raakalautahyllyllä vähän pahasti silmään, joten sekin odottelee nyt pääsyä fiinimpiin piireihin. Tällainen vanhan neuvolavaa'an näköinen kapine passaa kämppään paremmin. Tällä voi sitten punnita vaikka kävynsiemeniä, vaikka tämä vaaka ei toimikaan "oikeasti". Joistain täydellisyysperiaatteista pitää siis perfektionistinkin joskus tinkiä.

Samasta kaupasta löytyi myös aivan hirmuisen hieno hammasharja, joka oli kuin tehty Peikolle. Siinä on puuvarsi ja oikeat harjakset. Se on sen verran pieni, etten löytänyt sille muuta kuvauspaikkaa kuin tuon puntarin vati, mutta siitähän se näkyykin hyvin. Peikon entinen hammasharja oli kokoa 1:12, eli hänen kouraansa hieman liian pieni, ja vähän fiininsorttinen se oli sekin posliinimukeineen.

Peikolla on keittiössään iso maitotonkka, jota hän käyttää vesiastiana. Ongelmana on vain ollut veden saaminen tonkasta, mutta tuolla isolla kauhalla se toivottavasti onnistuu tulevaisuudessa paremmin. Oikeita soppakauhoja Peikolla ei ole ennen ollutkaan, ja reikäkauhan kanssa varmaan paistetaan Peikkometsän parhaat munkit.

Talonrakennuskuume vain nousee, ja loman alkuun on vielä kolme päivää. Ilmat näyttävät paranevan, joten seinien hiominen ulkona onnistuu varmaan mukavasti. Hieman tässä kuvioita hämmentää se uusi pieni lähisukulainen, joka suunnittelee maailmaan putkahtamista ihan näinä päivinä. Siinä jäävät talot ja peikot toiseksi, kun pitää lähteä kameran kanssa vauvan luo kylään.