Minishoppailua Peikkoneidin kanssa

Talokauppojen synnyttämässä huumassa ostin myös lisää peikkomaisempia tavaroita uuteen mökkiin. Peikkoneidillä on ollut hyllyissään kaikenlaista tarpeellista kampetta, mutta ne ovat aina vaikuttaneet jotenkin liian herraskaisilta mettäkämppään. Siirrän ne nyt säilöön Keltaisen Kartanon valmistumista odottamaan, ja Peikko saa enemmän tyyliinsä sopivia tilalle.

Tässä siis tämänkertainen satsi (vaaleanpunaiset sydäntyynyt ovat minikaupantädin lähettämät terveiset):

Peikko sai oman lankarasian. Tämä on hieman isompi kuin tällaiset yleensä, ja sopii siksi paremmin Peikon mittakaavaan. Muotokin on mettäkämppään sopivampi kuin kovin ruusattu neliskanttinen laatikko.

Keltaiset "emalipurnukat" päätyvät myös Peikon köökkiin, mutta sinivalkoisen leipälaatikon paikka on joskus hamassa tulevaisuudessa herrasväen keittiössä. Pitseille en vielä keksinyt mitään erityistä käyttöä, mutta niitähän on tietysti aina hyvä olla varastossa! Saa nähdä miten hienot kalsarinlahkeet innostun Peikolle tekemään, niihinhän voisi vaikka laittaakin pitsireunat.

Peikolla oli vanhan talonsa keittiössä mahdottoman tyylikäs vaaleansininen valurautavaaka punnuksineen. Sillä saattoi punnita ihan oikeasti, ja siinä oli hienoja koukerokoristeita. Se pisti kyllä siellä raakalautahyllyllä vähän pahasti silmään, joten sekin odottelee nyt pääsyä fiinimpiin piireihin. Tällainen vanhan neuvolavaa'an näköinen kapine passaa kämppään paremmin. Tällä voi sitten punnita vaikka kävynsiemeniä, vaikka tämä vaaka ei toimikaan "oikeasti". Joistain täydellisyysperiaatteista pitää siis perfektionistinkin joskus tinkiä.

Samasta kaupasta löytyi myös aivan hirmuisen hieno hammasharja, joka oli kuin tehty Peikolle. Siinä on puuvarsi ja oikeat harjakset. Se on sen verran pieni, etten löytänyt sille muuta kuvauspaikkaa kuin tuon puntarin vati, mutta siitähän se näkyykin hyvin. Peikon entinen hammasharja oli kokoa 1:12, eli hänen kouraansa hieman liian pieni, ja vähän fiininsorttinen se oli sekin posliinimukeineen.

Peikolla on keittiössään iso maitotonkka, jota hän käyttää vesiastiana. Ongelmana on vain ollut veden saaminen tonkasta, mutta tuolla isolla kauhalla se toivottavasti onnistuu tulevaisuudessa paremmin. Oikeita soppakauhoja Peikolla ei ole ennen ollutkaan, ja reikäkauhan kanssa varmaan paistetaan Peikkometsän parhaat munkit.

Talonrakennuskuume vain nousee, ja loman alkuun on vielä kolme päivää. Ilmat näyttävät paranevan, joten seinien hiominen ulkona onnistuu varmaan mukavasti. Hieman tässä kuvioita hämmentää se uusi pieni lähisukulainen, joka suunnittelee maailmaan putkahtamista ihan näinä päivinä. Siinä jäävät talot ja peikot toiseksi, kun pitää lähteä kameran kanssa vauvan luo kylään.