Pahtarovan Watti & Voltti ky

Pahtarovan pätevimmät - tosin samalla myös ainoat - sähköasentajat ovat huhkineet hiet hatuissa monta päivää, mutta nyt on Peikko-tädin talon sähköistysurakka valmis. Täti on tähän asti elellyt kynttilän valossa, ja hänestä on vallan ylellistä vain napsauttaa kytkimestä valot päälle. (Apua, tuosta huomaan, että ne valokatkaisijathan puuttuvat vielä!)

Kirjahyllyn viereen Täti sai kodikkaan lukunurkkauksen. Talvipakkasella on ihanaa istahtaa nojatuoliin piisivalkean loimuun lukemaan hyvää kirjaa. Nojatuoli on ostettu Hetan kirppikseltä 50 sentillä, ja se on päällystetty samasta paikasta hankittujen vauvan henkselihousujen lahkeella. Ne oli tehty aivan tyylipuhtaasta peikkojen patjakankaasta. Apupöytätuoli on Tiimarista. Maalasin sen omituisella sinivihreällä, mutta hämärässähän tuo näyttää oikein somalta!

Vilkaistaanpa lähempää, mikä kirja Peikko-tädillä on tällä kertaa menossa. Kappas, Onnellisuus-kirjastahan löytyi miniharrastajankin elämään napakasti sopiva viisaus.

Illalla Peikko-täti kömpi viltin alle ja makasi siinä vielä hyvänlaisen tovin ennen nukahtamistaan ihaillen uusia hienoja sähkövalojaan.

Keittiöstä sai paikan Peikko-tädin isotädiltään perinnöksi saama jugend-tyylinen kattolamppu. No, aikuisten oikeasti se on liesituulettimen hehku-vainaa, jonka sisus irtosi rivakalla viilaamisella. Sen jälkeen hieno kupu sai hatukseen messinginvärisen koristepylpyrän, jota vielä "hapetin" vihreällä perinnemaalilla vanh(emm)annäköiseksi.

Harmi vain, että kun pesin ja kuivasin lampun sisäpuolen, sinne jäi kamalasti nuhjua eli nöyhtää. Ja se näkyy tietysti parhaiten silloin, kun laittaa valot päälle. Tyypillistä.

Vielä pitäisi saada muutama hylly tavaroille ja ne kaikki tavarat paikoilleen, sitten alkaisi jo (toivottavasti) näyttää oikealta keittiöltä. Leivät ovat muuten niitä Väinämöisen palttoonnappeja, joita myydään puolen kilon pusseissa. Ostin niitä koko säkillisen ihan vain sen takia, että saisin Peikolle muutaman reikäleivän orteen. Ne olivat onneksi niin hyviä, että se iso pussillinen oli nopeasti syöty, ja lisääkin on jo ostettu.

Postikonttoriin on ilmestynyt postin lajittelulokerikko oven viereen ja sen alle asiakastuoliksi Tiimarin puujakkara. Pakettikortinkirjoitustelineen (vaimikäsoli) yläpuolella olevaan hyllyyn tulee kynäpurkki kynineen.

Se Metsänwartiamerkki on edelleen niin hyvässä tallessa, ettei siitä ole ollut mitään havaintoa puoleen vuoteen. Kunhan se vielä löytyisi, niin voitaisiin pitää konttorin avajaiset. Mutta onhan tuolla vielä rutkasti muutakin hommaa. Ainakin nuo vanhojen seinähyllyjen jäljet pitäisi saada jollakin peittoon.

Valaistusta tehdessä tuli yksi mielenkiintoinen juttu vastaan. Kun piisivalkean vilkkuvalo on päällä, niin koko talon kaikki muutkin valot vilkuttavat vähäsen, ihan samassa tahdissa. Joko se kuuluu asiaan tai sitten siinä vilkkuvalossa on jokin vika, joka häiritsee muita lamppuja.

Jos joku on törmännyt samaan ilmiöön, niin täten ystävällisesti pyydetään kertomaan, voiko ilmiön vain ohittaa olankohautuksella vai otanko 1:1-talooni korotetun palovakuutuksen? Lähikuvia lampuista laitoin Peikon kuva-albumiin.

(Vielä PS: ei sitten tullutkaan sitä lottovoittoa, en voi uskoa tätä todeksi! Ei edes mitään pienempää. Kumma juttu, sillä yleensä tuo enkoskaanoletehnytenkäteenytkään-loitsu toimii minkä tahansa muun kohdalla liiankin hyvin.)