Verhot ovat tulevan artesaanin intohimo

Tänään Peikko-täti koki elämänsä järkytyksen yllätettyään Jäkäläkankaan ompelimon harjoittelijan jälleen kamarin ikkunan kimpusta. "Eikö tällä verhosavotalla ole enää mitään määrää?!", karjaisi Peikko-täti ja heitti tulevan artesaanin ovesta ulos. Hän olisi mielellään nakannut juipin pihalle ikkunasta, mutta se oli nyt niin täynnä verhoja, ettei enää kovin helposti auennut.

"Siis kun tässä kävi nyt niin, että se kavennettu rullaverho oli jotenkin liian kapean näköinen tuohon kappaan verrattuna. Oli ihan pakko tehdä sivuverhot tasapainoksi", yritti harjoittelijaparka piipittää pihalta katajapuskasta käsin, mutta Tätiä eivät kootut selitykset saaneet leppymään.

"Älä sinä hamppi siinä yhtään yritä, nyt riittää verhotangossa roikkuminen! Kysymättä hiivitään tuolla lailla toisten koteihin ja ruvetaan vaan valtoimenaan sisustelemaan!" Peikko-täti oli niin tuohtunut, että hänen piti ottaa pikarillinen väinönputkisimaa rauhoittuakseen. Ompelijaharjoittelija puikki kotiin heti, kun irtosi katajapensaasta.

Peikko-täti tuijotti ikkunaa ja sen viimeisintä verhoasetelmaa ja puhisi itsekseen. "Kohta tuohon tietysti ilmestyy alakappa ja lyijylasimosaiikit! Pitääkö tässä alkaa lukita jo savupiippukin, ettei se sisustushampuusi livahda vielä jonain päivänä sen kautta sisään?"

Seuraavana päivänä Jäkäläkankaan ompelimosta soitettiin ja pyydeltiin kovasti anteeksi harjoittelijan varsin ylenpalttista omatoimisuutta. Sieltä luvattiin myös, ettei tällainen tulisi toistumaan. Peikko-täti oli kuitenkin yön yli nukuttuaan hieman rauhoittunut, ja alkanut jopa jo tottua ennennäkemättömään verhonpaljouteen. Hän totesi harjoittelijan varmaan tarkoittaneen vain hyvää tempauksellaan. Saisi sitä kyllä siitä huolimatta ensin keskustella talonomistajan kanssa ennen kuin hyökkää toisten makuuhuoneisiin uutimia ripustelemaan.

Iltapäivään mennessä Täti oli jo täysin palautunut entiselleen, ja jopa asensi uusille verhoille auringon ja kuun muotoiset pidikkeet (isot kiitokset Tutkijapeikolle, joka luopui hienoista korviksistaan!). Eipä ehkä ihan hassumpaa sittenkään, hän ajatteli, ja lähetti tekstiiliartesaanioppilaalle vastaleivotun reikäleivän sovinnon merkiksi.

Hyvää yötä!