Sielikkö Rätvänä, Pahtarovan pitkäaikainen postinhoitaja, oli jäämässä eläkkeelle. Tästä aiheutui monenlaista päänvaivaa Pahtarovan päättäjille, sillä Sielikkö oli pitänyt postikonttoria sivukamarissaan, eikä missään tapauksessa aikonut päästää ventovieraita työskentelemään kotiinsa. Konttori pitäisi perustaa jonnekin muualle. Nyt täytyi siis löytää sekä uusi postinpitäjä että uusi paikka postikonttorille.Uuden postinhoitajan tuli olla rehti ja luotettava, tarkka luonteeltaan sekä päässälasku- ja kirjoitustaitoinen. Hänen olisi lisäksi lupauduttava pitämään posti avoinna ainakin suurinpiirtein aukioloaikoina. Postin virallisissa säännöksissä oli tarkasti määritelty postikonttorin vähimmäiskoko, kuten myös vaatimukset sen keskeisestä sijainnista jakelualueeseen nähden. Eipä ihme, että Pahtarovan kunnanhallituksen jäsenet menettivät yöunensa, olihan tämä suurin ongelma koko metsässä sen jälkeen, kun kunnanjohtaja Alpi Närvänä putosi Suonttajokeen ja kadotti silmälasinsa.
Viimein kunnanhallitus valtuutti logistiikka- ja viestintälautakunnan etsimään ratkaisua pulmaan. Lautakunnassa postiasiaan suhtauduttiin suurella vakavuudella, ja aivan ensimmäiseksi perustettiin työryhmä pohtimaan erilaisia mahdollisuuksia puutteen korjaamiseksi. Tähän työhön kului useita viikkoja, litroittain männynkäpysumppia ja tusinoittain paakari Lettisen riekonmarjatäytteisiä pikkupullia ja mustikkahöttösiä. Viimein kunnanhallitus alkoi epäillä, että työryhmän kokouksien päätarkoituksena oli sumpinjuonti, pullansyönti ja juoruilu, jolloin työryhmä näki parhaaksi koota pikaisen raportin työnsä tuloksista.
Työryhmän raportti oli pitkä, kuiva ja tylsä, ja se esiteltiin kunnanhallitukselle ylimääräisessä kokouksessa. Monen monituisen sivun päästä löytyi yhteenveto työryhmän työstä ja ratkaisuehdotus postittomuuteen: laitettaisiin lehteen ilmoitus, jolla haetaan uutta vaatimukset täyttävää postinhoitajaa sekä postikonttoria. Kaikki taputtivat innoissaan käsiään, käpäliään, tassujaan tai muita raajojaan. Kyllä näin hyvää ehdotusta oli kelvannut odottaakin. Kunnanjohtaja pyysi työryhmän jäseniltä anteeksi sitä, että muut olivat epäilleet heidän työntekoaan juorukerhoksi. Ja jälleen kaikki taputtivat.
Kokouksen jälkeen kunnanhallitus ja monta grammaa omituisesti lihoneet työryhmän jäsenet poistuivat kokoushuoneesta. Kunnanjohtaja kutsui koko porukan paikalliseen Café Liljaan väinönputkisimalle, ja niin kaikki lähtivät iloissaan juhlimaan erinomaista päätöstä. Kaikki, paitsi kunnansihteeri Tuhkelo, joka jätettiin kirjoittamaan lehti-ilmoitusta.
Parin päivän päästä Peikko-täti luki ilmoituksen Pahtarovan Sanomista, mietti hetkisen ja tarttui puhelimeen. Hän soitti kunnansihteeri Tuhkelolle ja ilmoitti olevansa heidän etsimänsä uusi postinhoitaja. Alakerran tuvasta oltiin jo remontoimassa työhuonetta, sillä hän oli juuri suorittanut Metsänwartian tutkinnon kirjekurssilla Kierisvaaran yliopistossa. Työhuoneen valmistuttua hän alkaisi pitää siellä Metsänwartian toimistoa, ja kyllähän siinä samassa menisi postikin. Talo myös sijaitsi ihan keskellä Pahtarovaa, joten kaikki vaatimukset täyttyivät kerralla.
Kunnansihteeri Tuhkelo istui ihan hiljaa puhelimen toisessa päässä. Hän oli kuulemastaan niin ällistynyt, ettei saanut sanotuksi sanaakaan. Kuinka ihmeessä saattoikin olla näin hyvä tuuri ja näin nopeasti, lehti-ilmoituksen muste oli tuskin ehtinyt kuivua! Vasta, kun Peikko-täti oli huudellut luuriinsa haloota kolmannen kerran, hän sai hönkäistyksi tädille jonkin lähestulkoon järjellisen vastauksen.
Niinpä jo samalla viikolla piti Pahtarovan kunnanhallitus jälleen yhden ylimääräisen kokouksen, jossa valittiin Peikko-täti uudeksi postinhoitajaksi. Samalla päätettiin siirtää postikonttori Peikko-tädin taloon rakennettavan Metsänwartian toimiston yhteyteen, osoitteeseen Sarviharju 23.
Seuraavassa jaksossa ilmestyy kuvitettu reportaasi yhdistetyn Metsänwartian toimiston ja postikonttorin rakentamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti