Uusi posti on ollut viime aikoina pahtarovalaisten kahvipöytäkeskustelujen kestopuheenaihe. Marjahilla Mäkivirvilä, jolla on tapana tupata itsensä tapahtumien ytimeen, oli jo käynyt jonkin hataran tekosyyn varjolla Peikko-tädin talolla postiremonttia vakoilemassa. Nyt hän kulki tuohtuneena selostamassa kaikille vastaantulijoille, miten uusi postineiti säilyttää postin virallisia papereita isoisä-Peikon vanhassa sikarilaatikossa.
Ratkaisu on tosin väliaikainen, koska lomakelokerikot eivät ole vielä valmiit. Rva Mäkivirvilä vain ei ehtinyt jäädä paikalle niin pitkäksi aikaa, että tämä olisi hänelle selvinnyt, koska hänellä oli kiire päästä kertomaan havaitsemastaan epäkohdasta kyläläisille.
Postikonttorin siirtäminen uuteen paikkaan vaatii yllättävän paljon paperityötä, on täytettävä kaikenlaisia virallisia lomakkeita. Postiministerin lähettämät lupalaput on kirjattava saapuneiksi ja arkistoitava huolellisesti.
Sielikkö Rätvänän vuosien ajan pitämä asiakaskortisto on hieman vanhentunut, ja sen päivittämisessä vierähtää Peikko-tädillä tovi jos toinenkin.
Yksi paketti on jo postista lähtenyt ja sinne takaisin tullut. Peikko-täti harjoitteli pakettikortin täyttämistä sekä paketin lähettämiseen ja vastaanottamiseen liittyviä prosedyyrejä postittamalla itse itselleen laatikollisen tupasvillan hötyjä. Niitä siksi, ettei harjoituspaketista tulisi kovin painavaa eli kallista.
Täti tilasi postimerkkejä valmiiksi varastoon, ja hänen mielestään rullamerkit olivat laajan valikoiman parhaat. Niitten matkassa tuli kätevä telinekin. Merkeissä oli kauniit luontoaiheiset kuvat, mikä sopii hyvin myös Metsänwartiateemaan.
Peikko-täti lukee mielellään sanomalehtiä, joita hänelle tulee aika liuta. Pahtarovan pian avattava uusi postikonttori ylitti uutiskynnyksen myös Oulun seudun valtalehdessä, josta paikalle tuli toimittajatonttu Heinäpää valokuvaaja Toppilan kera tekemään haastattelun. Siitä tulikin etusivun juttu, ja sekös korpesi Marjahilla Mäkivirvilää ihan mahdottomasti koko loppuviikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti