lauantai 23. tammikuuta 2010

Pahtarovan uusi posti, osa 2.

Raportin kakkososaan piti tulla kuvakertomus postikonttorin rakentamisesta, mutta kun sormet olivat taas koko ajan ihan liimassa, enkä raskinut sotkea kallista kameraa. Otin kuvat vasta näpit pestyäni, joten rakennusselostus tulee enemmänkin kirjallisena. Tässä tarinaa Pahtarovan uuden postikonttorin tämän hetkisestä tilanteesta.

Pahtarovan postikonttori on ehdottomasti kaikista tähän astisista pikkuprojekteistani siitä ripeimmin valmistuvasta päästä. Kaikki alkoi muutama päivä sitten, kun olisin tarvinnut pyyhekumin Murkkulan talon tapettihommiin. Etsin kumia ympäri taloa ja lopulta vielä Miehenpuolenkin sälälaatikosta, mutta sen kanssa kävi niin kuin tässä taloudessa yleensä ottaen kaiken muunkin kanssa. Eli silloin, kun sitä eniten tarvitset, sitä ei löydy mistään. Oli se sitten mitä hyvänsä.

Pyyhekumin sijaan laatikosta sattui käteen pyöreä metallilätkä, jossa oli postitorven kuva. Siinä samassa jysähti päähän mahtavan hyvä idea: Pahtarovaanhan pitää saada oma postikonttori! Nyt äkkiä Peikko-tädin talo remonttiin! Mies seurasi hihkumistani tavalliseen tapaansa, vinohkosti hymyillen. Hän sanoi irrottaneensa lätkän kaatopaikalta löytyneestä vanhasta postilaatikon rämästä, eikä hänellä itsellään ollut sille mitään käyttöä. Olipahan vain jostain syystä ottanut sen talteen.

Niin jäivät Murkkulan sisustustyöt kesken, sillä virallisen postikonttorin rakentaminen menee aina siviiliasuntojen edelle. Mauri sai ansaitsemansa loman rakennukselta, ja Marko Koppis lisää aikaa sisustussuunnitelmien hiomiseen.

Ihan ensiksi piti keksiä, mistä tekisin Peikkotalon alakerran väliseinän. Päätin päästä hommasta mahdollisimman helpolla, niin ettei tarvitsisi isommasti sahata ja porata. Varastosta löytyi kapalevyn jämä, joka oli juuri tarpeeksi suuri seinää ja tiilimuuria varten. Kiviseinät tulostin paperille ja liimailin erikeeperillä levyihin. Konttorin puoleiseen seinään laitoin puolipaneelin ja keittiön oven päälle kolme hyllyä.

Keittiön puolella tuli vähän suurempi ongelma vastaan. Taloon oli ehdolla kolme hellaa, joista yksi oli ihan liian pieni, toinen liian hieno ja kolmas hieman liian iso. Se isoin oli kuitenkin näistä vaihtoehdoista paras, mutta se jäi toisesta takanurkastaan keittiön hyllyn alle. Arvaan kyllä, mitä Pahtarovan palotarkastaja sanoisi moisesta paloturvallisuuden vaarantamisesta. Siispä lyhennetään hyllyä, ei pitäisi olla kummoinen juttu.

Olin aikoinani liimannut kaiken kiinni seiniin kuumaliimalla, mikä oli siinä mielessä ihan hyvä, että tavarat irtosivat ehjinä seinistä. Mutta se liima ei sitten irronutkaan. Hiki virraten ja sen yhden käyrän hälyttävästi noustessa raaputin kuumaliiman riekaleita seinistä - ja samalla raavin kamalat jäljet seiniin. Osa jäljistä jäi kiviseinätapetin alle, mutta keittiön hyllyn tausta oli aika surullinen näky. Mitäs tuolle nyt tehdään?

Ensin liimasin kuumaliimalla hyllyn taakse lasinalusesta pätkimäni palasen, jossa oli ruusuja marmorinnäköisellä pohjalla. Että osasikin olla kauhean näköinen viritys! Siispä taas repimään ja raaputtamaan. Sen jälkeen seinä vasta olikin ruhjeilla, millä ihmeellä tuon enää pelastaa? Olisi pitänyt ottaa kauheudesta kuva, jotta muistaisi jatkossakin mitä ei ikinä enää kannata mennä tekemään.

Aikani turhaan tuherrettuani muistin, että tietokoneen uumenissa oli jemmassa valmista kaakelilattiaa Kartanon kylpyhuonetta varten. Siitähän voisi yrittää tehdä ne semmoiset roiskesuojaukset hyllyn taakse. Tulostin kaakelia valokuvapaperille, liimasin tulostuksen pahville ja vetelin virkkuukoukulla saumoja näkyviin. Saa luvan toimia, parempaa en enää keksi.

Peikko-täti on matkustellut paljon ja tuonut matkoiltaan mm. hienoja näkinkenkiä ja simpukankuoria. Tein niistä pesupöydän yläpuolella olevalle peilille uudet kehykset entisen hamppunarukötöstyksen tilalle.

Yläkerrassa siirsin piisiä vähän enemmän oikealle, jolloin piisin eteen syntyi kummallisia koloja. Etualan kiveys oli ladottu piisin mutkien mukaan, eivätkä ne mutkat enää passanneet yhteen. Onneksi oli niitä simpukoita.

Piisin olen tehnyt ns. finnfoamista, joka on sitä fiinimpää styroxia. Laitoin kolviin rautarenkaan, jolla sulatin kivien muodot ja välit. Haisevaa ja käryävää hommaa, mutta rinkula toimi hyvin. Käryn hälvettyä maalasin koko komeuden akryyliväreillä kivisen näköiseksi.

Täti näkyy laittaneen muutamia hienoimpia simpukankuoria nätisti näytille.

Jotta kiviseinän muuraaminen olisi helpompaa, otin yläkerran kirjahyllyn pois paikoiltaan. Se oli koottu kuumaliimalla, joka oli hyytynyt isoiksi kiiltäviksi klönteiksi jokaiseen liitokseen. Miten ihmeessä tuo ei ollut muka häirinnyt minua aikaisemmin? Äkkiä mattoveitsi esiin ja taas liimoja irrottelemaan. Kokosin hyllyn uudelleen erikeeperillä, josta ei synny ihan yhtä suuria klönttejä. Samalla levensin koko hoitoa vähän ja oikaisin pahasti takakenoisia hyllyjä suoremmiksi.

Kamarin puolella on tyhjää, kun Peikkoneiti on käynyt varastamassa vanhalta tätiparaltaan huonekaluja uuteen taloonsa. Taitaa olla paras käydä kamppeet läpi ja tuoda takaisin sellaiset, jotka eivät tule uuteen taloon mahtumaan. Verhot puuttuvat siksi, että otin ne kerran alas siivouksen ajaksi ja unohdin ne talon alakertaan. Koira oli silloin vielä ihan pentu ja ylsi juuri sopivasti alakertaan nuuskimaan. Ja söi verhotangon.

Seuraavaksi täytyy alkaa suunnitella yhdistetyn postikonttorin ja Metsänwartian toimiston sisustusta.

Listoitus pitää muistaa laittaa ennen muuta, väliseinä ei nimittäin pysy paikoillaan kovin pitkään ilman kattolistoja. Keittiön ja postikonttorin välille pitää tehdä ovi, jotta kaalikeiton haju ei tarttuisi posteihin. Sitten tarvitaan postin jakelulokerikko, karttojen myyntiteline ja kaikenlaisia konttoritarvikkeita. Postineidillä on jo postinumeroluettelo, Paulo Coelhon tämän ja viime vuoden kalenterit sekä Postilokikirja.

Vanha kaappi, joka ei ennen edes mahtunut Peikon taloon, toimii nyt postin arvotavaroitten säilytyskaappina. Emaloidut kyltit kaapin oveen ja toimiston seinälle tein liimaamalla tulostetut kuvat pahville ja päällystämällä ne kontaktimuovilla.

Loppuun vielä muistin virkistykseksi kuvat Peikon talosta ennen remonttia ja huonekaluvarkauksia.

2 kommenttia:

Milla kirjoitti...

Tämä on varmaan upein nukkekoti jonka olen netissä nähnyt. Olen itsekin haaveillut luonnonmateriaaleista rakennetusta minimaailmasta mutta vasta nämä kuvat nähtyäni inspiroiduin väkertämään sellaista itsekin. Luonnonkivinen uuni näyttää siltä kuin odottaisi vain sytyttäjää, ja idea käyttää tuohta seiniin sai tämän netinselaajan vihertämään kateudesta, kun en keksinyt sitä itse ensin!

Toivottavasti näemme tätä lisää :)

Peikko kirjoitti...

Kiitos kiitos!

Käytä ihmeessä tuohta sisustukseen, Peikko tuskin pistää pahakseen vaan on vain iloinen, jos on voinut olla inspiraation lähteenä jollekin :)

Yläkerran piisin tein pienoismallien ja lavasteitten tekoon tarkoitetusta styroksista eli Finnfoamista, jota sain jätepalasen työpaikalta. En tiedä, mistä sitä voi ostaa, mutta siitä saa helposti veisteltyä kaikenlaista. Maalata voi tavallisilla akryyliväreillä.

Mukavaa, että sait kipinän talontekoon! Ei muuta kuin pinsetit ja suurennuslasi hollille ja hommiin :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...