Nyt tauko tai menee yli!

Alkoi tässä yhtenä iltana ahdistaa, ettei yläkerrassa ollut väliseinää. No, nyt on. Liimata lätkäisin sillä kuuluisalla kuumaliimalla tuommoisen bambutabletin tai sushinrullausvärkin toisesta päästään yläkerran seinään kiinni. En itse asiassa tiedä, mistä tuo on meille edes joutunut, mutta se toimii säädyllisenä serminä vallan särmikkäästi.

Seinän voi Peikko-täti rullata syrjään, jos tarvitsee lisää tilaa. Ja taas suojaksi, jotta saa nukkumarauhan. Kerrottakoon, että tässä vaiheessa se tuo Ukkokulta tuli katsomaan avokin tuhrailuja ja totesi: varo, ettei sulla mene "yli" tuo sisustaminen. Keittiökin on jo ihan täynnä tavaraa!

Alan kyllä pikkuhiljaa itsekin kallistua samalle kannalle. Se kuumaliimahan kyllä lähtee seinästä jo rutiinilla, jos tuo rullasermi alkaa häiritä. Mutta Pahtarovan Mörskä & Murjun innovatiivinen sisustussuunnittelija, Marko Koppis, on itse ihan tyytyväinen suunnittelemaansa moderniin ja funktionaaliseen makuuhuone-eleganssiin. Hän käväisi hipihiljaa asentamassa sen paikoilleen yllätyslahjaksi Tädille.

Jahas, nyt pois toisten petikamareista ja alakerran postikonttoriin. Täällä alkaa tulla sama raja vastaan kuin yläkerrassa ja keittiössä. Jossain vaiheessa vain pitää käsittää lopettaa. Tein tänne vielä postin asiakkaita varten pari tarpeellista juttua. Se Metsänwartiaosasto on vielä viime viilausta vailla, mutta sitten täytyy kai myöntyä siihen, että remontti alkaa olla valmis. Nyyh, en millään malttaisi lopettaa...

Seinälle tein lokerikon pakettikorteille ja laitoin muutamia kyniä purkkeihin hyllylle. Kirjoitusalustan alla roikkuu kaksi pakkauspaperirullaa ja kirstussa on isoja kuoria maksikirjeitä varten.

Ja ihme: ne liimanjärsimisjäljet nurkasta kaapin päältä ja kellon ympäriltä himmenivät, kun sutaisin päälle vähän vesiväriä.

Peikko-täti ja Nallukka vain nukkuivat edelleen kaikessa rauhassa. Kunpa Täti herättyään huomaisi uuden väliseinä-oviyhdistelmän, eikä kävelisi siihen pahki.

Nyt tulee väkisinkin pieni tauko Pahtarovan remonttiurakointiin. Ison mittakaavan elämässä alkaa parin viikon tiukempi työrupeama, joten voi olla etten pahemmin edes ehdi tänne sisustusta täydentelemään. Ellen sitten yön pitkinä pimeinä tunteina värkkää vielä vähän jotain tuohon ja ihan pikkuisen vain lisää tuonne ja...

Kelloja ja tyynyjä sun muuta

Kävin eilen illalla Peikko-tädin luona kylässä, mutta siellä oli kovin hiljaista. Olikohan jo liian myöhä, sillä missään ei näkynyt ketään. Postikonttorin seinällä tikitti upouusi kello. Pitäähän sitä toimistossa olla kunnon ajannäyttäjä, ettei mene vahingossa ylitöiksi.

Kello on vanha rannekello, jonka metalliosista sain järkyttävästi kutiavan allergisen reaktion ranteeseen. Mutta tuolla postikonttorin seinällä se ei kutita ketään vaan näyttää ihan oikeasti aikaa, vaihdoin vain siihen uuden pariston. Kello on seinässä karhuntarralla, jotta patterin voi taas tarvittaessa vaihtaa. (Ja tuolle seinälle täytyy ihan oikeasti tehdä jotain, nuo kuumaliimanraapimisjäljet alkavat ottaa pattiin.)

Konttorin pöydälle olikin jo kerääntynyt postinhoidossa tarvittavia tavaroita. Radiosta voi kuunnella säätiedotukset Metsänwartiointihommia varten. Sakset olivat ennen korvakoru. Missähän senkin pari oikein on?

Yläkerrassa olikin Täti jo nukkumassa Nallukka kainalossaan. Vähän kyllä nolotti hiippailla ympäri toisen asuntoa, kun omistaja itse nukkui.

Yöpöydälle tein herätyskellon kirpputorilta löytyneestä kaulakellosta. Tämän piti alunperin tulla Keltaisen Kartanon keittiöön, mutta kun ei se kartano kerran ota valmistuakseen, niin pannaanpa kello nyt hyötykäyttöön Pahtarovassa. Laitoin sen karhuntarralla kiinni puiseen mukakelloon. Hyvin toimii!

Kirjahyllyyn lastasin lisää tavaraa, ja seinälle tein vaatenaulakon. Lattialla on kuivakukkia läkkipeltimukissa. Kukkasieni on kätevä kampe, siitä voi ottaa juuri sopivan palan painamalla vaasin suoraan sieneen. Sitten vain pikkuisen survaisee sientä pohjemmalle ja painaa siihen kuivakukkia.

Nojatuolin päälle Peikko-täti näkyi nakanneen pari tyynyä. Ne ovat sen saman isotädin perua, jolta Täti sai keittiön kattolampun. No, kultakanttiset hienostotyynyt eivät ihan mene yksiin Peikon maalaistyylisen sisustuksen kanssa, mutta koskapa me täällä Pahtarovassa olemme moisista sivuseikoista välittäneet. Pääasia on, että tyyny tuntuu mukavalta.

Isotädin pyöreä sohvatyyny päätyi lattialle. Sen päällä on mukavaa lepuuttaa jalkojaan, kun lueskelee hyvä kirjaa teekupposen kera. Tyynyt tein Huutonetistä ostetusta koristenauhasta. Se tuoksahti aivan jollekin suitsukkeelle tai Intian basaarille, ja haju taitaa nyt levitä pikkuhiljaa Tädin vinttiin. Jospa se olikin se, mikä Tätiä niin mahdottoman sikeästi nukutti?

Postikonttorin sisustusta

Leikityttää aina vaan, joten tänä iltana (eikunsiis eilen) jatkoin sisustushommia postin puolella. Tässä muutama kuva Pahtarovan uuden postikonttorin tämänhetkisestä tilanteesta.

Postinjakelulokerikko meinasi tuottaa muutamia ylimääräisiä harmaita hiuksia. Alunperin lokeroita oli kolmessa rivissä, mutta mikä lie kumma mittavirhe sattunut puusepän piirustuksiin, kun postit eivät mahtuneetkaan lokeroihin. Enkä tietenkään tullut testanneeksi mitään mittoja ennen kuin liimasin lootan kuumaliimalla tiukasti seinään.

Ei auttanut muu kuin tempaista koko onneton kaluste seinästä ja tehdä se uusiksi. Onneksi Pahtarovassa asuu niin vähän porukkaa, että kaikki saivat oman lokeron, vaikka niitä onkin nyt paljon vähemmän.

Seinille pitää tehdä jotain, koska entisten hyllyjen paikat häämöttävät vähän ikävästi. Magneettikalenteri peittää kyllä osan häämötyksestä. Seinäkalenteri on tulostettu paperille, liimattu pellinpalaselle ja päällystetty kontaktimuovilla. Päivämääräpalikat ovat pieniä magneetteja, joita voi siirtää oikeille kohdille. Tai voisi jos muistaisi...

Kehyksissä on Kierisvaaran yliopiston myöntämä todistus suoritetusta Metsänwartia-kurssista. Postilokerikon alla roikkuu naulassa myytävien karttojen mallikappaleita. En ole vielä keksinyt, mihin myytävät kartat laitetaan. Niitä olisi jo valmiina aikanen läjä.

Arvopostikaapin päällä on matkamuistotarjotin, jota suttasin vihreällä perinnemaalilla. Se oli niin hirmuisen kiiltävä ja hieno, ettei oikein sellaisena sopinut Peikkotaloon. Kukkamaljakko on Traderasta ostettu jokin vanha apteekkijuttu, jossa on kukkasieneen tökittyjä kuivakukkia.

Postiministeriön myöntämä lupa postikonttorin pitämiseksi saapui Pahtarovaan erikoiskuljetuksena, ja Täti laittoi sen heti näkyvälle paikalle. Kullatut kehykset ovat kahvitikkua, kultatussia ja ääriviivatarraa.

Kaapin oveen porasin reiän avaimelle ja tein sille helmistä avaimenperän. Hopeisesta pillerirasiasta tuli postin kassalipas.

Postin puolikin alkaa olla viittä vaille valmis. Niitä karttatelineitä pitää vielä hommata, ja lomakelokeroita, kynätelineet ja niihin kyniä ja... Voi kauhistus, onko kello taas noin paljon? Nyt ääliö äkkiä nukkumaan, huomenna on työpäivä! (Pitäisikö huolestua, kun tämä alkaa jo komennella itse itseään?)

Keittiö taitaa olla valmis

Siinähän se taas viikonloppu vierähti leikkiessä. Kaivelin kaikki Peikon vanhat keittiökamppeet esille ja yritin sovittaa niitä paikoilleen. Hyllyjä oli liian vähän, koska se alkuperäinen astiakaappi oli nyt kokonaan poissa kuvioista ja uusiakin tavaroita oli kummasti kertynyt jostain.

Niinpä väsäsin Peikko-tädin keittiöön pari hyllyä lisää. Sitten vääntelin rautalangasta kymmenen uutta seinäkoukkua entisten naulojen sijaan. Tai siis en tietenkään vääntänyt, vaan Tätihän haki ne taidetakoja Rautaselta, Pahtarovan sepänpajalta. Muutamia uusia pikkujuttuja tein myös, niistä yritän muistaa mainita, kun kuvissa kohdalle sattuvat.

Tässä yleiskatsaus keittiöön:

Kaulakorut kuvan oikeassa laidassa ovat myös tämän illan tuotoksia, samoin se "takorautateline", josta ne roikkuvat. Kynttilän leikkasin yhdestä hirmuisen kapeasta ja pitkästä kakkukynttilästä, josta tulee monta tämän kokoluokan aitoa oikeaa kynttilää.

Ylähyllyllä oleviin pulloihin tein etiketit. Pikkuhyllykössä oikealla on neljä pientä maustepurkkia, joista yksi oli jokin aika sitten vähällä kadota karvaisen assistenttini nenään.

Koiramme haluaa aina haistella ihan kaikkea, ja kun talo oli olohuoneen siivouksen ajaksi nostettu lattialle, niin karvainen pitkä nenä oli heti Peikon keittiön hyllyjen kimpussa. Yhtäkkiä kuului talon luota NUUUUUUHH...???...naps. Purkki imeytyi kiinni koiran sieraimeen ja putosi siitä napsahtaen lattialle. Hyvä niin, sillä olisi se ollut vähän noloa viedä koira eläinlääkäriin poistattamaan minipurnukkaa nenäreiästään.

Mustassa korvallisessa paljussa pestään sekä tiskit että naama, mutta ei sentään välttämättä yhtä aikaa. Aiemmin Peikolla oli pesuvadit erikseen molempiin tarkoituksiin, mutta alakerran remontin jälkeen pitäisi tiskit kantaa postikonttorin pöydälle pestäviksi, ja sehän nyt ei mitenkään käy laatuun.

Vihreässä pullossa on Pahtarovan kuuluisaa väinönputkisimaa, jolla paranee vaiva kuin vaiva. Peikko-täti ottaakin pienet hömpsyt aina tarvittaessa. Maustesäkki on lahjaksi saatu ulkomaan tuliainen. Rullawettexin ruudut ovat juuri sopivankokoiset Peikon tiskiräteiksi.

Tiiliseinällä olevan kauhanripustusjutun tein myös tänään. Mikähän senkin nimi on oikeasti?

Keittiö on nyt aika lähellä valmista. Jotain tietysti aina puuttuu, kuten esimerkiksi aterimet. Peikko-paralla ei ole kuin yksi teelusikka. Ehkä jostain löytyisi n. 1:8-kokoiset haarukat ja veitset, pitääkin alkaa surffailla netissä vielä ennen nukkumaanmenoa. Eihän kello ole vielä puoltayötäkään, kyllä tässä vielä ehtii...

Askartelunurkka siirtyi taas

Saimme tuon Hemen kanssa viikko sitten jonkin akuutin pitkäkestoisen siivousvimmakohtauksen. Sen vaikutuksen alaisina pyöräytimme viikon aikana koko olohuoneen järjestyksen ympäri, ja niin siirtyi askartelijan valtakunta huoneen toiseen päätyyn.

Yllättäen kaikki näpräilysälä mahtui nurkkaukseen, ja lisäksi minulla on nyt kertakaikkisen inspiroivat näkymät ikkunasta. Ja tuo kuvan keskellä näkyvä tuhru on sitten pakkasusvaa (siellä oli jotain -30 kuvan ottamisen aikaan) eikä ikkunalikaa. Vaikka viimeksi mainittuakin kyllä valitettavasti löytyy.

Peikko-tädin talo ja Peikkoneidin rakenteilla oleva mökki pantiin nurkkaan vierekkäin vanhan pöydän päälle. Neidin kämppä on tosiaan aika pieni verrattuna Tädin loistolukaaliin. Saa nähdä mahtuuko Neiti tulevaan asuntoonsa ylipäätään, vai pitääkö talosta tehdä esim. Henkosen ja Tuulosen koti. Tyylikkäänä taustana on vanha lakana, johon testasin batiikkivärjäystä kansalaisopiston kurssilla muutama vuosi sitten. Talojen alla on kivikuvioista verhokangasta.

Tädin talon sähköjohdot liimasin takaseinään sanomalehden ja maalarinteipin avulla. Nyt ei tarvitse taloa siirrellessä enää varoa koko johtohärdelliä, vaan riittää ettei tärvele noita töpseleitä.

Vielä olisi työpisteessä vähän järjesteltävää. Kummallista, mutta mitä pienemmäksi roju käy, sitä hankalammaksi menee sen järkevä sijoittaminen. Se Metsänwartiapinssi ei tullut vieläkään vastaan missään. Toivottavasti se ei ole vahingossa ajautunut siihen toiseen ulottuvuuteen, mihin yleensä päätyvät kaikki talon kuivamustekynät ja sukat niin, että sukkapareista on enää vain toinen jäljellä. Sieltä on harvoin mikään palannut takaisin...