Mitä uutta pahtarovaan kuuluu?


22.10.2011 Revontulia ja muita terveisiä!
24.7.2011 Surullista...

torstai 4. maaliskuuta 2010

Kelloja ja tyynyjä sun muuta

Kävin eilen illalla Peikko-tädin luona kylässä, mutta siellä oli kovin hiljaista. Olikohan jo liian myöhä, sillä missään ei näkynyt ketään. Postikonttorin seinällä tikitti upouusi kello. Pitäähän sitä toimistossa olla kunnon ajannäyttäjä, ettei mene vahingossa ylitöiksi.

Kello on vanha rannekello, jonka metalliosista sain järkyttävästi kutiavan allergisen reaktion ranteeseen. Mutta tuolla postikonttorin seinällä se ei kutita ketään vaan näyttää ihan oikeasti aikaa, vaihdoin vain siihen uuden pariston. Kello on seinässä karhuntarralla, jotta patterin voi taas tarvittaessa vaihtaa. (Ja tuolle seinälle täytyy ihan oikeasti tehdä jotain, nuo kuumaliimanraapimisjäljet alkavat ottaa pattiin.)

Konttorin pöydälle olikin jo kerääntynyt postinhoidossa tarvittavia tavaroita. Radiosta voi kuunnella säätiedotukset Metsänwartiointihommia varten. Sakset olivat ennen korvakoru. Missähän senkin pari oikein on?

Yläkerrassa olikin Täti jo nukkumassa Nallukka kainalossaan. Vähän kyllä nolotti hiippailla ympäri toisen asuntoa, kun omistaja itse nukkui.

Yöpöydälle tein herätyskellon kirpputorilta löytyneestä kaulakellosta. Tämän piti alunperin tulla Keltaisen Kartanon keittiöön, mutta kun ei se kartano kerran ota valmistuakseen, niin pannaanpa kello nyt hyötykäyttöön Pahtarovassa. Laitoin sen karhuntarralla kiinni puiseen mukakelloon. Hyvin toimii!

Kirjahyllyyn lastasin lisää tavaraa, ja seinälle tein vaatenaulakon. Lattialla on kuivakukkia läkkipeltimukissa. Kukkasieni on kätevä kampe, siitä voi ottaa juuri sopivan palan painamalla vaasin suoraan sieneen. Sitten vain pikkuisen survaisee sientä pohjemmalle ja painaa siihen kuivakukkia.

Nojatuolin päälle Peikko-täti näkyi nakanneen pari tyynyä. Ne ovat sen saman isotädin perua, jolta Täti sai keittiön kattolampun. No, kultakanttiset hienostotyynyt eivät ihan mene yksiin Peikon maalaistyylisen sisustuksen kanssa, mutta koskapa me täällä Pahtarovassa olemme moisista sivuseikoista välittäneet. Pääasia on, että tyyny tuntuu mukavalta.

Isotädin pyöreä sohvatyyny päätyi lattialle. Sen päällä on mukavaa lepuuttaa jalkojaan, kun lueskelee hyvä kirjaa teekupposen kera. Tyynyt tein Huutonetistä ostetusta koristenauhasta. Se tuoksahti aivan jollekin suitsukkeelle tai Intian basaarille, ja haju taitaa nyt levitä pikkuhiljaa Tädin vinttiin. Jospa se olikin se, mikä Tätiä niin mahdottoman sikeästi nukutti?

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...