Mitä uutta pahtarovaan kuuluu?


22.10.2011 Revontulia ja muita terveisiä!
24.7.2011 Surullista...

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Pullantuoksua Pahtarovassa

Huhhuh. Pahtarovan uutisankkurilta meni kaikenlaisissa kummissa 1:1-hommissa yli viisi viikkoa putkeen, ja oikeastaan ilman yhtään kunnollista vapaapäivää. Pahtarova-uutisointi kärsi tästä pahemman kerran. Suurimmat viime aikojen työllistäjät/huvittajat olivat:
  1. Hetan Marianpäivät
  2. Lauri Tähkä (iiiiik!) tuolla noin
  3. Kautokeinon pääsiäisfestarit
  4. Saami Ski Race
Mutta se tekosyistä. Nyt olen palannut paikalleni uutistoimitukseen, ja huomaan, että Pahtarovassa on poissa ollessani innostuttu leipomaan vallan mahdottomasti. Jokohan uuden postin avajaiset lähestyvät?

Avajaisia täällä todellakin suunnitellaan kovaa vauhtia, ja vaikka sitä Metsänwartiakylttiä ei vieläkään ole löytynyt mistään, päätettiin Pahtarovassa jo alkaa valmistautua tuleviin kekkereihin. Ei toimisto yhtä kylttiä kaipaa, ehtiihän sen asentaa sitten juhlien jälkeenkin.

Tarjoomukset tilattiin suurimmaksi osaksi Paakari Lettisen leipomosta. Sieltä tulivat suussasulavat mustikkahöttöset, pullapitko, kääretorttu, sopulikakku ja kuivakukkakakku. Lutukka Kantokääpä lupasi tehdä maankuuluja karpalotäytteisiä humpsujaan ja niitä ihania ruskeita pikkuleipiä, joitten ainesosat ovat suuri salaisuus. Kaikki niitä maistaneet kuitenkin tietävät, että niitten maku suorastaan huumaa syöjänsä!

Peikko-täti itse leipoi mettäkakkuja vanhan ketomellalaisen reseptin mukaan. Suolaisen nälkään hän pyöräytti muutamia pasteijoita. Väinönputkisiman ja muut juomat hän myös laittoi käymään hyvissä ajoin. Lisää kuppeja pitää lainata naapurista, ja lautaset saadaan vuokralle Spállojärven kyläseuralta.

Metsänhenget pitävät salaisia kokouksia Tuulosen ja Henkosen kotona niin, että lapset ovat joutuneet monet kerrat lähtemään ulos leikkimään tai kavereitten luo kylään. Hengillä on kohtalaisen iso ongelma ratkaistavanaan, ja lasten hälinä häiritsee aivotyöskentelyä. Postikonttori on nimittäin niin pieni, ettei siellä voi mitään suuria juhlia järjestää ilman väliaikaista laajennusta. Sitä henkimaailmassa nyt suunnitellaan, ja jonkinlainen taikaratkaisu lieneekin jo viimeistelyä vaille valmis.

Mutta seuraavassa muutamia leipomuskuvia alusta alkaen. Eilinen ilta meni pitkäksi näitten kanssa värkätessä. Tein taikataikinasta yhden tavallisen satsin, yhden kaakaolla ruskeaksi värjätyn ja yhden kurkumankeltaisen. Tästä se lähtee:

Täti leipoo mettäkakkuja. Kakkuset irrotin taikinasta rikki menneen kuulakärkikynän hylsyllä, joka oli siihen tarkoitukseen juuri sopivan kokoinen.

Leipomukset uunissa.

Puolivalmiit humpsut näyttävät ihan juurettomilta poskihampailta, mutta eiköhän se ulkonäkö tästä pikkuhiljaa kohene.

Paistetut pullat jäähtymässä.

Kalpeat paakelsit kaipaavat väriä pintaan, siispä vesivärit esiin. Kiiltoa lisäsin Erikeeper-vesiseoksella, jolla tein myös humpsujen ja höttösten kuorrutukset.

Ja tältä näyttävät valmiit tarjoilut.

Kakut tarvitsivat tarjoiluastioita, ja nämä styylikkäät lasivadit tein limsa- ja Batterypullojen tiivisteistä. Jalaksi liimasin lasihelmet. Vasemmalla mustikkahöttöset, jotka on tehty ruuttaamalla pakkelia sydänmakaronin sisään ja liruttamalla päälle sinisellä vesivärillä värjättyä erikeeperiä. Naminam!

Paakari Lettisen kuivakukkakakku ei suinkaan ole mehevä kermatäytekakku vaikka siltä näyttääkin. Se yllättää syöjänsä rapeudellaan. Taikataikinalevyjen välissä makoisat pakkelikerrokset vedellä laimennetusta Oiva-silotteesta.

Lutukka-rouvan humpsut valmiina.

Tänään katoin kokeeksi kahvikakkuja pöytään ja kuvasin niitä kurttuisen joulutähden varjossa. Tältä voisi juomapöytä näyttää.

Jaahas, mitäs pöydän alta löytyykään? Taitaa olla jotain aikuisten juttuja.

Olin ensin ajatellut käyttää silicageelirakeita jäänä, mutta ne olivat joko pyöreitä ja keltaisia tai kamalan pieniä tähän mittakaavaan. Niinpä käytin oikeaa jäätä ja sen kanssa pitikin pitää kiirettä, ettei se ehtinyt sulaa ennen kuin kuvat oli otettu.

Käykää pöytään vain, olkaa hyvät!

Paakari Lettisen sopulikakku on kaukaista sukua ihmisten tiikerikakulle. Pirkka-suola oli aivan juuri sopivan pienirakeista sokeriksi kääretortun ja pikkuleipien pintaan.

Humpsujen huippusöpöt käärekupposet löysin tuolta, pienensin vain niitä tietysti aika rajusti.

Peikko-täti leipoi pasteijoita suolaisennälkään. Mettäkakut käyvät nekin nälänpoistajiksi, vaikka eivät suolaisia olekaan. Niitten alla on vatina iso valkoinen nappi.

Toivottavasti metsänhenkien suunnittelema juhlatilan laajennus onnistuu ja Pahtarovassa päästään kohta oikeasti juhlimaan postikonttorin avajaisia. Siitä seuraa tietysti oma raportti tällä samalla peikkouutiskanavalla, pysykäähän kuulolla!

2 kommenttia:

Mollamari kirjoitti...

Onpas todella ihastuttava peikkojen talo ja postikonttori! Ja herkullisia leipomuksiakin. :) Minulla on ikuisuussuunnitelmana hiirien mökki, ja just tuota tunnelmaa sinne halajaisin.

Peikko kirjoitti...

Kiitokset! Peikkotunnelma taitaisi ollakin sopivan "metsäläinen" myös hiirosille :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...