Pahtarovan tulitikkutehtaan tuotantolinjan iltavuorohan se siinä valmisti rikittömiä vihreäpäisiä ekotulitikkuja! Ei tarvitse Peikko-tädin enää lähteä naapuriin tulitikkuja lainaamaan, kun hänellä on nyt puntti omia.
Sattumalta löysin tänään netistä (täältä näin) vanhan norjalaisen tikkuaskin etiketin, ja kaappasin siitä kuvan. Lisäsin kuvan kylkiin tekstinkäsittelyohjelmassa piirtotyökalulla "raapaisupinnat", ja sitten vain leikkaa-liimaa-melkeinmenetähermot-askartele -tekniikalla muotoilin printeistä ja pahvista viisi tikkuaskia.
Laitoin tulitikkuja vain näihin kahteen rasiaan, kolme muuta saavat olla hyllyllä varastossa. Kun ovat kerran kiinni niin kukaan ei huomaa, että tikut puuttuvat. Paitsi että nythän sen tietysti tietävät kaikki...Otin kuvausta varten oikean tikkuaskin mittakaavaksi ja huomasin, että sen etiketissä on kirjoitusvirhe. Taidan säästää tämän Sampo-askin, jospa se vaikka onkin sadan vuoden päästä tuhannen taalan arvoinen juuri tuon virheen takia.
Kello näytti jo yhtätoista, kun leikkasin ekotikkuja määrämittaisiksi keittiön pöydän ääressä. "Hullu tyyppi", sanoivat rakas avopuolisoni ja karvainen sekarotuinen assistenttini, ja menivät nukkumaan.Minä, Pahtarovan tulitikkutehtaan tyttö, istun täällä edelleen tietokoneen ääressä saattamassa viimeisintä taidokasta kätteni työtä kaiken maailman tietoisuuteen. Alan epäillä äskeisten puheissa itävän pienen totuuden siemenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti