Syksyn konttorimuotia pahtarovalaisittain

Pahtarovan yhdistetyssä postikonttorissa ja metsänwartian toimistossa kävi syksyn edetessä kova kuhina. Riekot kävivät huolestuneina kyselemässä ihmisten riekonpyyntilupien tilanteesta ja myöhäisimmät muuttolinnut hakivat leimoja ylilentolupiinsa. Ne lähettivät samalla postikortit etelään testatakseen kumpi ehtii ensin perille, he vai kortit.

Toimiston ovi kävi tiuhaan tahtiin, ja syksyn kylmä viima kävi ikävästi Peikko-tädin sormiin ja hartioihin. Peikkoneiti kuuli tätinsä harmittelevan asiaa. Niinpä hän kutaisi tädin harteitten ja niskan lämmikkeeksi neliskanttisen neuleen. Ranteita lämmittämään hän virkkasi peukalonrei'illä varustetut villatuubit.

Uudet lämpimät asusteet herättivät ihastusta Pahtarovan naisten keskuudessa, ja Peikkoneiti saikin oitis monta tilausta samanlaisista ranteenlämmittimistä. Marjahilla Mäkivirvilä tosin piti moisia vermeitä vallan mahdottoman moukkamaisina ja maalaisina, ja myös toi sen ilmi isoon ääneen ystävänsä Lutukka Kantokäävän luona männynkäpysumppia maistellessaan.

Lutukka ei tosin kommentoinut purkausta mitenkään, koska hän oli juuri itse tilannut Peikkoneidiltä paksut ja pehmoiset ranteenlämmittäjät. Ja toiset joululahjaksi Ruusu-tädille. Ja kolmannet isotäti Lillukalle.

(Kädenlämmittimien esikuvat ja isommat versiot löytyvät täältä.)