torstai 21. toukokuuta 2009

Lämpömittari ja keittiön astiakaappi

Kävin viikonlopulla penkomassa ulkovarastoa, mutta en sieltä kaameasta kaaoksesta löytänyt mitään, mitä sinne olin lähtenyt etsimään. Sen sijaan sieltä löytyi tällainen kamala postimyyntikylkiäisenä tullut jääkaappimagneetti. Kaikkea sitä ihminen säästääkin. Olisihan tuo tietysti ollut hyvä pitää jääkaapin ovessa siltä varalta, että jonain päivänä tarvitsee tietää paljonko keittössä on pakkasta. Mittari on nimittäin ihan toimiva peli, ja siinä on asteikko - 30 asteeseen saakka.

Joka tapauksessa ällötys sai nyt luvan lähteä, mutta ennen lämmityskattilakrematointia irrotin siitä varovasti mittarin ja takana olleen magneetin uusiokäyttöä varten. Liimasin mittarin kaksipuolisella teipillä listankappaleeseen, ja annoin koko hoidolle vanhennuskäsittelyn vesivärillä. Mittarin pitäisi nyt näyttää siltä, että se on ollut jo vuosia Peikon talon ulkoseinässä näyttämässä Pahtarovan lämpötilaa. Ja kas, kammotuksestahan sukeutui ihan kelpo esine Peikkoneidille.

Seuraavaksi otin käsittelyyn vanhasta peikkotalosta irrotetun astiahyllykön. Olen joskus lisännyt siihen kaksi hyllylevyä, ja näköjään silloin liimannut ne vinoon. Jostain sain päähäni, että hyllykkö olisi parempi kaappina eikä värikään olisi pahitteeksi.

Niinpä siis kalusteen uudistus käyntiin. Ensimmäiseksi irrotin ne vinot hyllyt. Olin onneksi liimannut ne kuumaliimalla, ja ne oli helppo vain napsauttaa paikoiltaan. Veistelin puukolla vanhat liimapinnat pois, ja asensin hyllyt takaisin erikeeperillä.

Sitten liimasin ovia varten pystypuut. Materiaalina oli uuden vuoden jälkeen maantien laidasta kerättyä rakettikeppiä. Niitä siistin vähän puukolla ennen paikoilleen laittamista.

Seuraavaksi sutaisin kaapin pintaan varaston kätköistä löytynyttä sinistä huonekalumaalia. Olipa hyvä, että tulin testanneeksi Empireä tähän ensin ennen kuin maalaan sillä oikean kaapin. Maali leviää huonosti, peittää huonosti ja haisee pahalle. Täytyykin muistaa ostaa jotain muuta huonekalumaalia sitten, kun alan rempata omia kalusteitani. Maalituhrut siistin puukolla veistämällä ennen ovien asentamista.

Ovet tein Áhkkun keräämistä jäätelötikuista sekä Bilteman sytykelistoista, joita myydään viiden kilon pusseissa hintaan 2,99 €. Tämän lautakuorman sain kuriiripostina Tampereelta suoraan kotiovelle, kun serkuntyttö tuli puoliskonsa kanssa käymään. Kiitos vain kovasti, niistä listankappaleista saa aikaiseksi vaikka mitä!

Ovien kahvat vääntelin rautalangasta samalla systeemillä kuin aiemmin tekemäni takorautaiset pyyhekoukut. Saranoista meinasi tulla ongelma, mutta sitten päätin yrittää tehdä nekin rautalangasta. Se onnistuikin loppujen lopuksi ihan hyvin.

Kun kerran pääsin rautalangan vääntelyssä vauhtiin, en osannut enää lopettaa vaan tein kaapin yläosaan koristekoukeroita auringon molemmille puolille.

Askartelijan ruokapöytä oli taas tämän näköinen monta päivää. Kun vielä töissä oli meneillään yhden ison näyttelyn purku ja kahden pienemmän kokoaminen, peikkokaappien tuunausverstaalla tuotanto venyi venymistään.

Kaapin lukuisten liimausten kuivumista odotellessani väänsin Peikkoneidille ovenkahvat ulko-oveen. Talohan alkaa pikkuhiljaa muotoutua, enää ei puutukaan kuin se ovi ja siihen kämppä ympärille...

Tässäpä tämä valmis kaappi nyt on. Kiekuraiset koristeet tekevät siitä enemmänkin keijujen kuin peikkojen tyylisen kalusteen.

Erikoiselle tyylisuunnalle on selitys: Peikkoneidin isoisä osti kaapin aikoinaan Pahtarovaan saapuneelta kiertävältä huonekalukauppiaalta, joka puolestaan oli hankkinut sen keijujen huutokaupasta. Niin sai isoäiti-Peikko siitä itselleen hienon astiakaapin. Se kulkeutui sitten perintönä Peikkoneidille, joka sai kaapin mukana myös isoäidin vanhat posliiniset juhlakahvikupit.

Ensi viikko menee Rovaniemellä työkeikalla, ja seuraava viikko Jokkmokkin Ájtte-museossa. Talonrakennusurakan aloitus vain siirtyy ja siirtyy. Mutta olen saanut sen verran hyviä ideoita talon kokoamiseksi, että on oikeastaan vain onni, etten koonnut mökkiä heti sen saavuttua. Saapa nähdä, koska tässä päästään viettämään harjakaisia.

torstai 7. toukokuuta 2009

Peikon kadonneet tavarat löytyivät!

Käytin alkuviikon iltoja kaikenlaisten keskeneräisten pikkuasioitten hoitamiseen pois päiväjärjestyksestä. Lyhensin Miehenpuolelle kaksien housujen lahkeet, ompelin verhoja jne. Laitoin ympäriinsä lojuvia askartelukamppeita järjestykseen, ja ostin niille kaksi isoa kannellista säilytyslaatikkoa entisten pienempien lisäksi. Mies auttoi siivoamalla niitä varten tilaa kaappiin. Ja kas kummaa - hän löysi kaapin perältä Peikkoneidin muutossa kadonneet kamppeet siististi pahvilaatikkoon pakattuina!

Olin etsinyt Peikon tavaroita joka paikasta siitä lähtien, kun kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme, mutta etsin ihan erinäköistä laatikkoa. Kun olin vielä ihan varma, että en ollut tuonut laatikkoa taloon sisälle, olin etsinyt vain ulkovarastoista mutta turhaan. Kohtalaisen usein olin epäillyt ääneen Miehen heittäneen koko laatikon vahingossa roskiin muuton aikana, minkä hän aina kielsi pontevasti. Olinhan minä kyllä tuonkin nähnyt komeron perukoilla monet kerrat, mutta luulin Miespuolisen pakanneen siihen joitain omia juttujaan. Niinpä olin vain ohittanut sen avaamatta ja tarkistamatta sen sisältöä.

Laatikosta löytyi mm. tämä ihana oikeasti toimiva rukki, jonka eräs perhetuttumme toi minulle tuliaisina Hollannista. Kerkisin jo säikähtää, että se oli kadonnut ikuisiksi ajoiksi.

Seassa oli sellaisiakin esineitä, jonka olin jo kokonaan unohtanut, kuten tämä hieno kahvipannu. Tällä Peikko keittää katajanparkkikahvit isommallekin juhlaporukalle. Puinen "väinönputkisimatynnyri" on Hetan kirppikseltä, ja sen takapuolella lukee Göteborg.

Peikko on koonnut itselleen kunnon kirjaston, ja saa pitääkin sen omassa talossaan. Kädestäennustamisen opas tosin päätynee jossain vaiheessa Noidan hyllyyn, unientulkintakirja Tietäjäpeikolle ja jokin noista henkevimmistä opuksista Filosofipeikon iltalukemiseksi.

Pää pursuaa peikkomaisia ideoita niin, että jos saan joskus tehdyksi kaikki suunnittelemani hahmot ja tyypit asuntoineen, minulla on olohuoneen nurkassa kokonainen pikku kylä. Olenkin päättänyt tehdä Peikon vanhasta talosta kolmen tai neljän huoneen kerrostalon, ja laittaa kuhunkin huoneeseen jonkun omituisen otuksen. Sillä konstilla minun ei tarvitse rakentaa pieniä mökkejä koko 1:1-huushollin täydeltä.

Vanha alkuperäinen Peikkoneiti jää siis entisen talonsa yhteen huoneeseen, ja uuteen mökkiin muuttaa uusi Peikkoneiti. Tämän monimutkaiselta kuulostavan operaation myötä originaalista tulee Vanha Peikko-täti. No, ehkä tuo vaikuttaa selvemmältä sitten, kun kaikki talot ja peikot ovat valmiit ja omilla paikoillaan. Uuden mökin asukas (Stunttipeikko siis) ei ole itse asiassa vielä kunnolla syntynytkään, vaan odottaa yhdessä lukemattomista rompelaatikoistani, että saisin hänet jonain päivänä valmiiksi. Hommaa siis piisaa.

Otin kuvia Peikkohuusholliin keräämistäni tavaroista ja laitoin ne Peikon omaan albumiin. Siellä on mm. oikea kirnu ja hirmuisen hieno valurautainen kylpyamme! Käväisehän katsomassa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...