Käytin alkuviikon iltoja kaikenlaisten keskeneräisten pikkuasioitten hoitamiseen pois päiväjärjestyksestä. Lyhensin Miehenpuolelle kaksien housujen lahkeet, ompelin verhoja jne. Laitoin ympäriinsä lojuvia askartelukamppeita järjestykseen, ja ostin niille kaksi isoa kannellista säilytyslaatikkoa entisten pienempien lisäksi. Mies auttoi siivoamalla niitä varten tilaa kaappiin. Ja kas kummaa - hän löysi kaapin perältä Peikkoneidin muutossa kadonneet kamppeet siististi pahvilaatikkoon pakattuina!
Olin etsinyt Peikon tavaroita joka paikasta siitä lähtien, kun kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme, mutta etsin ihan erinäköistä laatikkoa. Kun olin vielä ihan varma, että en ollut tuonut laatikkoa taloon sisälle, olin etsinyt vain ulkovarastoista mutta turhaan. Kohtalaisen usein olin epäillyt ääneen Miehen heittäneen koko laatikon vahingossa roskiin muuton aikana, minkä hän aina kielsi pontevasti. Olinhan minä kyllä tuonkin nähnyt komeron perukoilla monet kerrat, mutta luulin Miespuolisen pakanneen siihen joitain omia juttujaan. Niinpä olin vain ohittanut sen avaamatta ja tarkistamatta sen sisältöä.
Laatikosta löytyi mm. tämä ihana oikeasti toimiva rukki, jonka eräs perhetuttumme toi minulle tuliaisina Hollannista. Kerkisin jo säikähtää, että se oli kadonnut ikuisiksi ajoiksi.
Seassa oli sellaisiakin esineitä, jonka olin jo kokonaan unohtanut, kuten tämä hieno kahvipannu. Tällä Peikko keittää katajanparkkikahvit isommallekin juhlaporukalle. Puinen "väinönputkisimatynnyri" on Hetan kirppikseltä, ja sen takapuolella lukee Göteborg.
Peikko on koonnut itselleen kunnon kirjaston, ja saa pitääkin sen omassa talossaan. Kädestäennustamisen opas tosin päätynee jossain vaiheessa Noidan hyllyyn, unientulkintakirja Tietäjäpeikolle ja jokin noista henkevimmistä opuksista Filosofipeikon iltalukemiseksi.
Pää pursuaa peikkomaisia ideoita niin, että jos saan joskus tehdyksi kaikki suunnittelemani hahmot ja tyypit asuntoineen, minulla on olohuoneen nurkassa kokonainen pikku kylä. Olenkin päättänyt tehdä Peikon vanhasta talosta kolmen tai neljän huoneen kerrostalon, ja laittaa kuhunkin huoneeseen jonkun omituisen otuksen. Sillä konstilla minun ei tarvitse rakentaa pieniä mökkejä koko 1:1-huushollin täydeltä.
Vanha alkuperäinen Peikkoneiti jää siis entisen talonsa yhteen huoneeseen, ja uuteen mökkiin muuttaa uusi Peikkoneiti. Tämän monimutkaiselta kuulostavan operaation myötä originaalista tulee Vanha Peikko-täti. No, ehkä tuo vaikuttaa selvemmältä sitten, kun kaikki talot ja peikot ovat valmiit ja omilla paikoillaan. Uuden mökin asukas (Stunttipeikko siis) ei ole itse asiassa vielä kunnolla syntynytkään, vaan odottaa yhdessä lukemattomista rompelaatikoistani, että saisin hänet jonain päivänä valmiiksi. Hommaa siis piisaa.
Otin kuvia Peikkohuusholliin keräämistäni tavaroista ja laitoin ne Peikon omaan albumiin. Siellä on mm. oikea kirnu ja hirmuisen hieno valurautainen kylpyamme! Käväisehän katsomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti