sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kesämökin rakennusta

Isoisä Taikurin ja hänen salaperäisen eksoottisen Kaunottarensa kesähuvila alkoi muotoutua eräänä iltana Pahtarovan elementtihirsitalotehtaalla.

Palikoita riittää, mutta ensimmäinen kerros on jo valmis. Huomasin rakentaessani, että talossa ei ole yläkerran lattiaa. Sitä ei ole tarkoitettu "leikittäväksi", joten välipohjaa ei taloon ole laitettu matkaan.

Täytyy keksiä jotain lattiaongelmaan, mutta sitä ennen pitäisi maalata vähän pihakivetystä ja koota se toinenkin kerros. Ehkäpä jo ensi kesänä Taikuri ja Avustajatar pääsevät lomailemaan uuteen mökkiinsä.

Peikko-tädillä on hyvä tuuri

Pahtarovassa järjestettiin viime perjantaina täyden kuun kunniaksi suuret juhlat. Kyseessä oli jokavuotinen taidetapahtuma Täyenkuun taithessa, joka veti jälleen Pahtarovan kulttuuritalon täyteen väkeä.

Esiintyjiä oli tullut läheltä ja kaukaa, ja osa yleisöstäkin oli saapunut jo monta päivää sitten päästäkseen varmasti ajoissa juhliin. Marjahilla Mäkivirvilä oli tapansa mukaan sonnustautunut parhaimpiinsa.

Kauniisti ilmaistuna hän oli hieman ylipukeutunut tapahtuman rennon luonteen huomioon ottaen. Mutta sitä hän ei itse tietenkään huomannut, vaan purjehti ylväänä ympäriinsä ystävätär Lutukka Kantokääpä tiukasti käsipuolessaan.

Marjahilla oli ilmoittautunut kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin. Tänä vuonna hän näyttäisi koko kulmakunnalle, kuinka mahdottoman hyvä hän itse asiassa oli vähän jokaisella taiteen saralla. Hän oli vain pitänyt kynttiläänsä vakan alla kaikki nämä vuodet, vaatimaton kun oli luonteeltaan.

Laulukilpailun karsinnoista muodostui kahdellakin tapaa kivulias kokemus. Yleisö nimittäin kärsi kovasti Marjahillan aarian aikana, ja rouva itse pudottuaan jo alkuvaiheessa pois kisasta. Kilpailun voitti ylivoimaisesti rakennusmestari Kukkulamökki, jo kolmantena vuonna peräkkäin.

Runonlausunta sujui paremmin, vaikka Marjahilla unohtikin jännityksissään kolme säkeistöä itse kirjoittamansa hillittömän pitkän runon puolivälistä. Yleisö ei kuitenkaan ollut siitä mitenkään pahoillaan, pikemminkin päinvastoin.

Tämän kilpailun voitti odotetusti kaukainen vieras, Heli-Keiju Laaksonen. Marjahillan mielestä ammattilaisten osallistuminen kisaan olisi pitänyt kieltää kokonaan, ja piti tätä epäkohtaa yhtenä syynä omaan huonoon menestykseensä.

Kisan toiseksi tuli ansaitusti Pahtarovan entinen postineiti Sielikkö Rätvänä tunteisiin vetoavalla tulkinnallaan Saima Harmajan Keijukaissadusta. (Ja pyh, tuollaisen nyt olisin osannut kirjoittaa itsekin, tuhahti Marjahilla.)

Yhteislaulua kuului myös ohjelmaan, mutta siihen Marjahilla ei pystynyt osallistumaan. Hän oli käynyt kahvilla Lutukan kanssa, ja vetäissyt kupillisen männynkäpysumppia väärään kurkkuun. Ääni käheytyi tämän surullisen tapauksen vuoksi niin pahasti, ettei hän suureksi harmikseen voinut lähteä näyttämään laulun mallia harrastelijoille.

Ikävän tapaturman syynä oli se, että Marjahilla oli saanut kuulla Peikko-tädin voittaneen Pahtarovan hyvinvointiklinikka Hyv'oliksen arpajaisista palkinnokseen lahjakortin jalkahoitoon paikkakunnan uuteen kauneushoitolaan, Rauhalaan.

Rva Mäkivirvilä olisi itse halunnut saada juuri tuon palkinnon, ja oli sen vuoksi ostanut aivan mahdottoman paljon arpoja. Hän ei voitonvarmistuksen huumassaan tullut huomanneeksi, että lopulta arpojen yhteissumma ylitti jalkahoidon hinnan lähes kaksinkertaisesti.

Yhteislaulu raikui iloisesti (ilman Marjahillaa) irrottaen kulttuuritalon kattoparsista loputkin tomuhiukkaset. Tilaisuuden vetäjänä toimi laulava eräopas Hyttynen kaukaa Kilpisjärveltä. Illan päätteeksi laulettiin vielä karaokea, ja viimeiset vieraat lähtivät vasta, kun täysikuu jo alkoi haalistua aamunkajossa.

***************************

Totta toinen puoli, eli tässä lyhyt yhteenveto siitä, mitä oikeasti tapahtui:

Skierrin Täyenkuun taithessa -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna neljännen kerran. Itse osallistuin kunnan hyvinvointikertomusprojektin kilpailuun kädentaitojen sarjassa. Vein näytille muutaman virkatun hatun, kaulaliinoja ja ranteenlämmittimiä sekä Pahtarovan postikonttorin.

Osallistuin myös hyvinvointipaneelikeskusteluun, ja tulin näin aivan julkisesti ulos minikaapista kertoessani millaiset harrastukset ylläpitävät omaa hyvinvointiani. Peikko-tädin asumuksen ympäriltä kuului pitkin iltaa paljon myönteisiä kommentteja ja ihmetteleviä kysymyksiä. Oli mukavaa kuunnella palautetta ja kertoilla ihmisille harrastuksestaan.

Ja kuinka ollakaan, voitin myös kädentaitojen sarjassa palkinnoksi itselleni hetkisen hyvinvointielämystä, eli lahjakortin jalkahoitoon! En ole ennen moista kokeillut, joten siitä saattaa tulla mielenkiintoinen kokemus. Varsinkin, kun olen kohtalaisen kova kutiamaan jalkapohjista.

Tässä tuomariston perustelut:
I Palkinto sarjassa käsityöt

Kaikissa töissä huokuu tekijän läheisyys omaan mielimateriaaliin. Töiden jäljestä näkyy tekemisestä syntyvä hyvä olo. Tekijän ja työn välillä ollaan "sinut".

Yksi työ nousee esille ja siinä ilmenee jotain enemmän kuin pelkkä käsityön tekeminen, joka alkaa ja päättyy. Siinä kiteytyy harrastus, kekseliäisyys, paneutuminen ja ... taloudelliset resurssit. Se on palanen todeksitullutta mielikuvamaailmaa, jossa myös sähkötekniikka on viimeisen päälle kunnossa, mutta LVI-puoli odottaa vielä tekijänsä lottovoittoa.

Tekemällä Pahtarovan postitoimistoa ja sen mielikuvitusmaailmaa todeksi tekijä on saavuttanut tilan, jossa voi irrottautua monella tasolla. Postitoimiston hahmot elävät erilaisia elämän vaiheita. Kurkkaa blogiin - siltä löytyy vaikka mitä ja haastattele Pirita Palismaata.

Työ on hauska ja sisältörikas ja siitä huokuu iloa pieninä pilkkeinä ja oivalluksina. Kokonaisvaikutelma on paitsi taiteellinen, mystinen, hyväntuulinen ja virkistävä. Peikkotytön tarinaan voi tutustua osoitteessa

http://peikkoneidintarinat.blogspot.com/
Pahtarovan postikonttori on näytillä Skierrin Yrjö Kokko -kirjastossa 19.11.2010 asti.

Kävin tänään sunnuntaina kuvaamassa näyttelyitä ja muita tiloja. Kuvat laitoin Peikkoneidin albumiin. Olin olevinani varsinaisen tapahtuman järjestelyissä sen verran kiinni, etten saanut yhtään kuvaa otetuksi illan aikana. Arvelimme tilaisuudessa olleen melkein 400 kävijää, mikä on tämänkokoisessa (n. 700 asukasta) kylässä varsin kiitettävä määrä!

Laitan tähän loppuun kopion illan ohjelmasta sekä huomautan varmuuden vuoksi, että Marjahilla Mäkivirvilällä EI OLE vastinetta todellisuudessa ;)


Täyen kuun taithessa
22.10. klo 18:00 alkaen
  • Neljättä kertaa pidettävä tapahtuma kokoaa yhteen paikallisia harrastajia ja kylien ihmisiä. Paikallinen taide pääsee oikeuksiinsa Skierrissä kun ohjelmassa on musiikkiesityksiä, maalaustaidetta, paikallisia käsitöitä sekä paljon muuta mielenkiintoista. Ennen muuta on mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Tänä vuonna järjestelyissä on Metsähallituksen ja Saamelaismuseon lisäksi Enontekiön hyvinvointikertomusprojekti.

  • Ohjelma:
    18.00- 20.30 Kierrätyspajassa valmistetaan piparimuottikoristeita tai vuokahimmeli
    18.00 Hyvinvointipaneeli
    18.00 Perinteisiä laululeikkejä Lilja Keskitalo
    19.00 Musiikkihetkessä Irja Meronen
    19.30 Minun runoni Ellen Oijusluoma
    20.00 Sámi lávllut Anni-Marja ja Helena
    20.30 Runopajassa Minun mietteeni ja rakkain runoni
    21.00 Entisten nuorten lauluhetki Kai Hyttinen laulaa ja laulattaa
    22.30 Karaokea Esa Keskitalon tahdittamana
    22.45 Pulu uis, peippo vei, juna toi ja linja-autol loput Heli Laaksonen
    23.00 Karaoke jatkuu
    23.30 Välissä Hyvinvointi kisan palkintojen jako

    Karoke jatkuu yöhön asti

  • Kahvilasta maistuvat suolaiset ja makeat herkut
  • Hyv´olis –klinikalla antavat hyvinvointivinkkejä tri Hylppö ja sisar Hyvonne
  • Skierrin aarrejahdissa jokainen lapsi löytää oman aarteen!
  • Kesäkuva 2010 – kuvaesitys, Enontekiön Sanomat

maanantai 18. lokakuuta 2010

Metsänhenkien kesähuvila

Minulla oli hiusmurtumaepäilyn takia kaksi viikkoa käsi kipsissä, varmuuden vuoksi. Tänään todettiin, ettei murtumaa olekaan. Niinpä kipsi otettiin pois, ja kävin sen kunniaksi talokaupan Muonion myymälästä hakemassa (jälleen) yhden uuden projektin.

Tästä tulee kesämökki metsänhenkien taikuri-isoisälle ja hänen salaperäiselle eksoottiselle kaunottarelleen. Ja jos en koskaan saa heille sitä kaipailemaani unelmataloa, niin he saavat jäädä tähän asumaan. Jokin kattohan heille pitää saada päitten päälle!

Tuota pitää kyllä hieman tuunata enemmän metsänhenkien asumuksen näköiseksi, mutta talon koko on tähän tarkoitukseen aivan passeli. Isoisä ja Kaunotar ovat nimittäin vain n. 2 cm pitkiä ;)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Läpinäkyvä etuseinä?

Sain viimeinkin asennetuksi Peikko-tädin taloon suojapleksin. Jotta etuseinä vaikuttaisi enemmän etuseinältä, laitoin siihen ulko-oven, keittiön ikkunan ja parvekkeen.

Parvekekuvasta tuli aika epätarkka, kun oli sen verran hämärää.

Nyt Peikko-tädin taloon voi kurkistaa ikkunasta!

Pahtarovan postikonttori on menossa vähäksi aikaa näytille, joten suojalasi oli tarpeen. Nyt tavarat pysyvät tallessa, ja suojaahan se pleksi pölyltä myös.

Ovet ja ikkunan löysin netistä, printtasin tarrapaperille ja liimasin pleksiin. Tarrapaperi on uudelleen irroitettavaa laatua, joten ne voi ottaa pois, jos alkavat häiritä. Tämä olikin kovempi homma, kuin etukäteen ajattelin, oikea käsi kun on edelleen kipsissä...

maanantai 11. lokakuuta 2010

Muonatäydennystä

Tilasin Doloresista Peikko-tädin muonavarastoon lisää lasipurkkeja, joihin oli mukava keksiä jotain peikkomaista täytettä. Oman 1:1-keittiön maustehyllystä ja kuivamuonakaapista löytyi aika lailla peikoillekin sopivaa syötävää.

Näitä isoja purkkeja tuli siis postissa neljä, ja nyt niissä on jauhelihamaustetta, kuminan siemeniä, neilikkaa ja sinisiä nonparelleja.

Aikaisemmin ostamissani oli jo sisällä sesaminsiemeniä, pizzamaustetta ja monen värisiä nonparelleja.

Ja näissä vielä vähän vanhemmissa on täytteenä ohrasuurimoita, pippurisekoitusta ja ruskeaa kidesokeria.

Eiköhän se Peikko-täti näillä vähän aikaa kokkaile. Ja tästä pälkähti päähän ajatus: tädille pitää hommata seuraavaksi muutama keittokirja keittiön hyllyyn! Sen teenkin heti, kun pääsen oikean käden kipsistä eroon. Juuri ja juuri sain ujutetuksi pikkuhituset noihin neljään purnukkaan, mutta sen tarkempaan hommaan käpälästä ei tällä hetkellä olekaan...


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ooo, mikä unelma-asunto!

Voi, miten ihana huusholli tästä tulisikaan metsänhenkien Isoisä Taikurille ja hänen salaperäiselle eksoottiselle avustajattarelleen! Tämä on 1:24-versio, eli juuri sopivan kokoinen eikä sen hintakaan ollut paha, mutta rahti USA:sta Suomeen oli alustavien tietojen mukaan yli 108.04€ia. Siihen kompastui tämä unelma tällä kertaa.

(Kuvaa klikkaamalla pääsee Greenleafin sivuille)

Täytyy kai vain odottaa, että näille löytyy joku maahantuoja Ison Veden Euroopan puolelta. Jospa se rahti sitten hieman halpenee...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...