Eteneehän se talonrakennuskin taas hieman. Menin jälleen mukaan kansalaisopiston jokamaanantaiseen puutyöpiiriin, ja siellä kämpän kokoaminen sujuukin paljon paremmin kuin keittiönpöytäverstaalla.
Paikalliset kaikennähneet sedät ovat ilmeisesti tottuneet jo kummempaankin, eivätkä juuri kommentoineet taloelementtitehtailua. Tai sitten ovat vain kohteliaita. Mutta siellä höyläpenkin päällä kappaleitten hiominen sujui mukavasti. Loput pikkukappaleet liimasin kotona paikoilleen.
Ensi maanantaina yritän asentaa kämppään lattian siten, että taloon tulisi pari senttiä enemmän seisomatilaa. Katsotaan nyt miten se onnistuu, mutta joka tapauksessa ne parikin senttiä tulisivat tarpeeseen. Peikkoneiti kun on hieman liian iso taloonsa, kuten jo pelkäsinkin. Ehkä mittakaavaongelmasta kuitenkin selvitään pienillä talonsisäisillä rakennemuutoksilla. Ja olipa tuo nyt ylen hienosti sanottu...
Täytyykin muistaa ostaa heinänuhatabletteja ensi kertaa varten. Puupölyallergia ilmoitteli nimittäin viimeksi ikävästi itsestään. Ammeriikantalon vanerissa oli käytetty jotain outoa puulajia, joka kutitti nenää ja naapuripenkissä hiottiin antaumuksella tv-tasoa. Siinä oli jo sen verran pölyn yliannostusta, että yöllä heräsin yskänkohtaukseen. Toivotaan nyt, että saan talon valmiiksi ilman hengitysvaikeuksia.